Vietin viime viikonloppuna kolme päivää Kotkassa vanhempien luona. Äitini oli jo pidemmän aikaa vihjaillut siitä kuinka hän tarvii uusia huonekaluja ja jonkun mukaan niitä etsimään. No, kukahan muukaan se olisi ollut kun veljestä ei kuulemma ollut mitään apua silloin kerran kun he kävivät katselemassa.
Torstaina meillä pakattiin näin. Tai yritettiin, mun kassi kun oli jotenkin niin erinomaisessa paikassa laserpisteen jahtaamista varten. Pakkaa siinä nyt sitten jotain.
Torstaina meillä pakattiin näin. Tai yritettiin, mun kassi kun oli jotenkin niin erinomaisessa paikassa laserpisteen jahtaamista varten. Pakkaa siinä nyt sitten jotain.
I spent three days last weekend with my parents in Kotka. My Mother had hinted (or a bit more than just hinted) about her need for new living room furniture and the need for someone to go look for them with her. And who could that be since my brother apparently was no help at all when they went looking that one time.
Well, on Thursday I packed. Or tried to, since obviously my bag was in a really good place to hunt the red dot in. Not very handy packing when there's a furry lump already inside the bag.- -
Sain lopulta pakattua ja huonekalut saatiin ostettua. Sain jotakin myös valmiiksi. Kas tässä, äidilleni liivi Noron sukkalangasta. Siitä tuli todella sievä vaikka lanka olikin saatanasta. Itsensä kanssa kiertyminen ei tee siitä mitenkään mukavaa neulottavaa. Liivi on neulottu muuten koneella, mutta resoriosat käsin. En uskaltanut ruveta taiteilemaan hankalan langan ja alatason kanssa. Joustimen teko on muutenkin välillä hieman haastavaa. Mutta meni se näinkin.
I finished packing and we bought nice furniture. I finished something too. Here's a Noro vest I made for my Mother. It came out really nice even thought the yarn itself could use some exorcising. Its tendency to curl around itself made it quite hellish to knit. The body of the vest is knitted with a machine but I did the ribbing by hand. I did not want to try the yarn with the ribber for it can sometimes be a bit challenging even with the best of yarns.
- -
Tässä kuva ilman poseerausta. Lankaa meni lähes kaikki 200 g mitä olin siihen varannut. Yli jäi pari pientä nöttöstä. Kiertymistaipumuksesta huolimatta valmiissa neuleessa ei näy pahemmin kiertymistä. Tämä nyt asettui valitettavasti hieman huonosti kun joustinreunoja ei ole höyrytetty ajanpuutteen vuoksi. Viimeiset langanpäät tuli pääteltyä nimittäin noin puolisen tuntia ennen kuin bussi takaisin pääkaupunkiseudulle lähti.
- -
Tässä kuva ilman poseerausta. Lankaa meni lähes kaikki 200 g mitä olin siihen varannut. Yli jäi pari pientä nöttöstä. Kiertymistaipumuksesta huolimatta valmiissa neuleessa ei näy pahemmin kiertymistä. Tämä nyt asettui valitettavasti hieman huonosti kun joustinreunoja ei ole höyrytetty ajanpuutteen vuoksi. Viimeiset langanpäät tuli pääteltyä nimittäin noin puolisen tuntia ennen kuin bussi takaisin pääkaupunkiseudulle lähti.
Here's a photo without posing. I spent almost all of the yarn I had for this, 200 g that is. I had a couple of small balls left over. Even though the yarn liked to curl around itself quite badly there's not really any bias in the finished product. It does look a bit wonky around the collar in the photo but that's because I did not have time to steam the ribbing. For I wove in the last ends about half an hour before my bus back to Helsinki-region left.
- -
Viikonloppu oli suurelta osin onnistunut, mutta pari harmittavaa sattumusta tapahtui. Onnistuin hukkaamaan New Yorkista ostamani Bobbi Brownin värillisen huulirasvan. Ja sitä ei tietenkään saa Suomesta, hmph. Joten jos joku törmää ulkomaanmatkallaa ko. merkkiin niin minulle voi tuoda tuliaisiksi Bobbi Brown tinted lip balmin sävyä Pink Raspberry.
Sain joululahjaksi pienen lasipullossa olevan kasvin, jonka kai pitäisi elää geelissä tooosi pitkä aika. No, tässä nyt ei tullut vastaan elinaika vaan Niina. Ilmeisesti ko. yksilö ei tykännyt matkata puhelimeni mukana vaan rupesi lotkottamaan epäsiististi astiansa pohjalla. Lisäksi yksi kolmihaaraisen kaktuksenpalasen haaroista sojottaa epäilyttävän näköisesti toiseen suuntaan. Ei tullut kovin pitkäkestoinen kännykkäkoriste tästä, ei. Tosin ei epäilytä yhtään, tällä huonekasvien hoitotehokkuudella. On meillä sentään kolme vielä elossa, joista yksi on kaktus.
Viikonloppu oli suurelta osin onnistunut, mutta pari harmittavaa sattumusta tapahtui. Onnistuin hukkaamaan New Yorkista ostamani Bobbi Brownin värillisen huulirasvan. Ja sitä ei tietenkään saa Suomesta, hmph. Joten jos joku törmää ulkomaanmatkallaa ko. merkkiin niin minulle voi tuoda tuliaisiksi Bobbi Brown tinted lip balmin sävyä Pink Raspberry.
Sain joululahjaksi pienen lasipullossa olevan kasvin, jonka kai pitäisi elää geelissä tooosi pitkä aika. No, tässä nyt ei tullut vastaan elinaika vaan Niina. Ilmeisesti ko. yksilö ei tykännyt matkata puhelimeni mukana vaan rupesi lotkottamaan epäsiististi astiansa pohjalla. Lisäksi yksi kolmihaaraisen kaktuksenpalasen haaroista sojottaa epäilyttävän näköisesti toiseen suuntaan. Ei tullut kovin pitkäkestoinen kännykkäkoriste tästä, ei. Tosin ei epäilytä yhtään, tällä huonekasvien hoitotehokkuudella. On meillä sentään kolme vielä elossa, joista yksi on kaktus.
The weekend was all in all quite a success though there were a couple of mishaps. First, I managed to loose my Bobbi Brown lipbalm I got from New York. I haven't used it that much and I really liked the colour so I'm a bit miffed. And of course I can't get it from Finland or in the vicinity. So, if anyone is travelling anywhere where they sell them a Bobbi Brown Tinted Lip Balm in Pink Raspberry would make me happy.
Second, I got this small piece of some cactus-like plant in a glass jar as a christmas present. It was supposed to live for a long time and make a nice cell phone charm. Obviously they hadn't thought of me when they suggested such thing for it was not the natural order of things that did away with this plant but me. Though, in my defence I have to say that I did not mean to do it. But there it is, the little plant is no longer upright and one of its three prongs is pointin in a weird direction. A sad, sad end.
Second, I got this small piece of some cactus-like plant in a glass jar as a christmas present. It was supposed to live for a long time and make a nice cell phone charm. Obviously they hadn't thought of me when they suggested such thing for it was not the natural order of things that did away with this plant but me. Though, in my defence I have to say that I did not mean to do it. But there it is, the little plant is no longer upright and one of its three prongs is pointin in a weird direction. A sad, sad end.