Sekin vielä - And then some

Vietin viime viikonloppuna kolme päivää Kotkassa vanhempien luona. Äitini oli jo pidemmän aikaa vihjaillut siitä kuinka hän tarvii uusia huonekaluja ja jonkun mukaan niitä etsimään. No, kukahan muukaan se olisi ollut kun veljestä ei kuulemma ollut mitään apua silloin kerran kun he kävivät katselemassa.

Torstaina meillä pakattiin näin. Tai yritettiin, mun kassi kun oli jotenkin niin erinomaisessa paikassa laserpisteen jahtaamista varten. Pakkaa siinä nyt sitten jotain.

I spent three days last weekend with my parents in Kotka. My Mother had hinted (or a bit more than just hinted) about her need for new living room furniture and the need for someone to go look for them with her. And who could that be since my brother apparently was no help at all when they went looking that one time.

Well, on Thursday I packed. Or tried to, since obviously my bag was in a really good place to hunt the red dot in. Not very handy packing when there's a furry lump already inside the bag.

- -

Sain lopulta pakattua ja huonekalut saatiin ostettua. Sain jotakin myös valmiiksi. Kas tässä, äidilleni liivi Noron sukkalangasta. Siitä tuli todella sievä vaikka lanka olikin saatanasta. Itsensä kanssa kiertyminen ei tee siitä mitenkään mukavaa neulottavaa. Liivi on neulottu muuten koneella, mutta resoriosat käsin. En uskaltanut ruveta taiteilemaan hankalan langan ja alatason kanssa. Joustimen teko on muutenkin välillä hieman haastavaa. Mutta meni se näinkin.

I finished packing and we bought nice furniture. I finished something too. Here's a Noro vest I made for my Mother. It came out really nice even thought the yarn itself could use some exorcising. Its tendency to curl around itself made it quite hellish to knit. The body of the vest is knitted with a machine but I did the ribbing by hand. I did not want to try the yarn with the ribber for it can sometimes be a bit challenging even with the best of yarns.

- -

Tässä kuva ilman poseerausta. Lankaa meni lähes kaikki 200 g mitä olin siihen varannut. Yli jäi pari pientä nöttöstä. Kiertymistaipumuksesta huolimatta valmiissa neuleessa ei näy pahemmin kiertymistä. Tämä nyt asettui valitettavasti hieman huonosti kun joustinreunoja ei ole höyrytetty ajanpuutteen vuoksi. Viimeiset langanpäät tuli pääteltyä nimittäin noin puolisen tuntia ennen kuin bussi takaisin pääkaupunkiseudulle lähti.

Here's a photo without posing. I spent almost all of the yarn I had for this, 200 g that is. I had a couple of small balls left over. Even though the yarn liked to curl around itself quite badly there's not really any bias in the finished product. It does look a bit wonky around the collar in the photo but that's because I did not have time to steam the ribbing. For I wove in the last ends about half an hour before my bus back to Helsinki-region left.

- -

Viikonloppu oli suurelta osin onnistunut, mutta pari harmittavaa sattumusta tapahtui. Onnistuin hukkaamaan New Yorkista ostamani Bobbi Brownin värillisen huulirasvan. Ja sitä ei tietenkään saa Suomesta, hmph. Joten jos joku törmää ulkomaanmatkallaa ko. merkkiin niin minulle voi tuoda tuliaisiksi Bobbi Brown tinted lip balmin sävyä Pink Raspberry.

Sain joululahjaksi pienen lasipullossa olevan kasvin, jonka kai pitäisi elää geelissä tooosi pitkä aika. No, tässä nyt ei tullut vastaan elinaika vaan Niina. Ilmeisesti ko. yksilö ei tykännyt matkata puhelimeni mukana vaan rupesi lotkottamaan epäsiististi astiansa pohjalla. Lisäksi yksi kolmihaaraisen kaktuksenpalasen haaroista sojottaa epäilyttävän näköisesti toiseen suuntaan. Ei tullut kovin pitkäkestoinen kännykkäkoriste tästä, ei. Tosin ei epäilytä yhtään, tällä huonekasvien hoitotehokkuudella. On meillä sentään kolme vielä elossa, joista yksi on kaktus.

The weekend was all in all quite a success though there were a couple of mishaps. First, I managed to loose my Bobbi Brown lipbalm I got from New York. I haven't used it that much and I really liked the colour so I'm a bit miffed. And of course I can't get it from Finland or in the vicinity. So, if anyone is travelling anywhere where they sell them a Bobbi Brown Tinted Lip Balm in Pink Raspberry would make me happy.

Second, I got this small piece of some cactus-like plant in a glass jar as a christmas present. It was supposed to live for a long time and make a nice cell phone charm. Obviously they hadn't thought of me when they suggested such thing for it was not the natural order of things that did away with this plant but me. Though, in my defence I have to say that I did not mean to do it. But there it is, the little plant is no longer upright and one of its three prongs is pointin in a weird direction. A sad, sad end.

Valoa pimeydessä - A light in the darkness

Swallowtail on nyt tässä, valmiina ja pingoituksessa. Löysin neulekonekurssin ohjaajalta passelia ohutta puuvillalankaa jonka sain lainaksi huivin lopettamista varten. Tuo sopiikin reunaan ihan hyvin kun se on hieman kovempaa kuin muu lanka - kestänee siis myös paremmin kulutusta. Väri on sen verran hyvä että ei ainakaan iltavalaistuksessa eroa huomaa. Viikonloppuna yritän ottaa ulkokuvia, niistä näkee sitten tarkemmin. Mutta toivottavasti tuo kohta matkaa jo eteenpäin kohteelleen.

Swallowtail Shawl is here, ready and blocking. My machine knitting class teacher had a suitable thin cotton yarn that she lent me so I could do the missing edge rows. The yarn was quite good here for it is a bit harder than the rest of the yarn and should do very well on the edge since it's a bit durable. The colour is so close to the original that I can't see the difference in evening light. I'll try to take some photos outside this weekend so then we'll see how it is in natural light. But hopefully I'll get this scarf to its intended recipient soon.

- -

Icarus odottaa vielä paria viimeistä kerrostaan, mutta nyt minulla on lankaa niiden tekemiseen. Väri ei ole ihan sama, mutta mitäpä sitä nyt käsinvärjätystä langasta muuta voi odottaakaan...onpa kuitenkin samaa lankaa ja samaa värimaailmaa.

Tällä välin olen puuhastellut myös muuta, neulonut koneella pitkästä aikaa. Lanka on kyllä kauniin väristä mutta ei herätä hirveästi intohimoja neulomisvaiheessa. Ja miksikö ei? No, eiköhän tämä kuva sen kerro. Mokoma kiertyy itsensä ympäri hillittömällä innolla ja piti olla aika tarkka ettei kiemuramöttöjä päätynyt neuleeseen mukaan.

Icarus is still waiting for its final two rounds. But I have the yarn to do it. Though the colour is not quite the same - what's to be expected with handpainted yarn - but close enough and it is the same yarn.

In the mean time I've done a bit of machine knitting. The colours in the yarn are really lovely but the yarn itself doesn't really do it for me. And why not - well, I think the photo above says it all. The damned thing twists around itself like crazy and I had to be really careful not to get any unseemly twisty lumps inside the knit too.

- -

Moinen kiemuruisuus ei myöskään lupaa hyvää kappaleen suoruudelle. Ihme kyllä valmiissa kappaleessa ei ole sanottavammin vinoutta. Juu, huomasin että kuvassa näyttää siltä mutta tuo johtuu ihan asettelusta. Tässä on takakappale äidin liivistä ja lanka on Kureyon Sock. Nyt puuttuu enää etukappale ja reunukset, eli melkein valmis! Ja onnea - pääsen tekemään liivin myös kummitädille...

Such twistyness does not promise good in regards of the bias. Wonder of wonders, there's not much of it in the finished product. Yes, I know it does look a bit as it does when looking at the photo but that is due to how I placed the piece than in real bias. You are looking at the back piece of my Mother's vest made out of Kureyon Sock. Now I only need the front piece and the edges. So it's practically done already! And oh, joy, I get to do one for my godmother using the same yarn...

Jotain moniväristä - Something multicoloured

Kiitoksia mukavista kommenteista koskien kirjoneulehihapaitaa. Sitä on tullut pidettyä jo muutamana päivänä ja onpa se kerännyt kiitosta jopa työpaikalla. Jos olisin jotain tehnyt toisin niin olisin tehnyt etukappaleen kirjoneuleosuudesta pidemmän, siten että se olisi lähtenyt kainalosta asti. Mietin kyllä asiaa mutta en sitten jaksanut ruveta laskeskelemaan sitä osiota uudestaan. On se kaunis noinkin.

- -

Thanks for all the nice comments on the fair-isle sleeved top. I've worn it a bit already and it has earned comments even at the workplace. If I had done something differently I would have changed the fair-isle piece on the front so that it would have started at the armpit. I did think about it but I thought it would be too strenuous with all the gauge changes and recalculations. It is quite pretty as it is.

- -

Palmikkopaita Jaegerin Extra Fine Merino Chunkystä sai siirtyä syrjään kun talvi iski tännekin. Inhoan hattuja ja myssyjä noin yleensä enkä haluaisi niitä pitää ennenkuin on pakko. Minulla ei ole hattupää (näytän siis todella typerältä) ja lisäksi ne littaavat muutenkin talven litistämät hiukset ihan totaalisesti. Mutta huivit, ne toimivat, sellaiset siis jotka voi kietoa lämmittämään myös päätä. Siispä aloitin Esmeralda-huivia Ullasta. Pidän siitä mallista koska siinä molemmat puolet ovat samanlaiset ja se toimii itseraidoittuvilla langoilla. Tähän kaivoin Japanista raahaamani Noron Silk Gardenit (väri 225). Mustaa, ruskeata, lilaa, petroolia, vihreää, sinililaa ja punaista. Kuitenkin aika tummasävyistä tuosta värimäärästä huolimatta. Täytyy kyllä sanoa että harvinaisen penseää purettavaa on tuo lanka. Jouduin alussa purkamaan muutaman konttineulerivin kun unohdin reunakolmion yhdeltä riviltä enkä tietenkään huomannut sitä kuin myöhemmin. Mutta nyt sujuu hyvin. Onnistuin löytämään kätköistäni vain kuusi kerää lankaa, vaikka muistelen ostaneeni sitä seitsemän. Yksi piileskelee siis neulekokeilun jäljiltä jossakin. Tässä vaiheessa olen menossa kerässä numero kolme. Nyt vaan näyttävät pakkaset olevan ohi tältä erää.



The cabled sweater from Jaeger Extra Fine Merino Chunky is laid aside for a while. The winter got here finally. And I do dislike caps and hats most fervently. They make me look like an idiot and flatten my already winter-flattened hair even more so I only use them when I absolutely must. But scarves, now they are another matter altogether. And one with such width that it can be wrapped around one's head, now that's ideal. So I started doing Esmeralda from Ulla. I like the pattern for it has no right side (or wrong side) and it works nicely with self-striping yarns. For this I dug up the Noro Silk Gardens I brought back from Japan (colourway 335). There's black, brown, lilac, indigo, teal, green and red. But it still manages to be quite dark despite the many colours listed. Though I must say that it is quite nasty to rip. I had to frog back a few square rows because I forgot to add the edge triangle to one side and of course noticed that much later. But now I'm doing well. I only manged to find six balls of the yarn though I'm pretty sure I bought seven. One must still be lurking somewhere in the house. Now I'm on my third ball. It just looks as though the cold spell is over for now.

- -

Sain uusimman Vogue Knitting-lehdenkin tänään. Parasta oli mielestäni...mainokset. En ollut kauhean innostunut oikeastaan mistään mallista. Palmikko-osastolla oli jotain ihan kivoja ideoita, mutta noin yleensä neuleet olivat jotenkin kovin huonosti istuvan ja roikkuvan näköisiä. No, eihän kaikesta tarvitse pitää.

- -

I got the latest Vogue Knitting today. What I liked best was...the adverts. I wasn't very impressed with this issue. There were some good ideas on the cabled knits department but in general the knits looked quite ill-fitting and a bit shapeless to me. But one can't like everything, now can one?