Loma! - Holiday!

Lomallallaallaa...alkoi tänään siis. Ja huomenna suunta erääseen EU-maan pääkaupunkiin jossa voi seurata mm. Apocalyptican esiintymistä. Tänään pitäisi siis vielä: 1) pakata 2) häröillä 3) ullata 4) jotain muuta, mitä? Ainakin pitää ladata kaikki mukaanotettavat vempeleet kuten iPod, kamera ja kännykkä. Miksi, oi miksi, ei ole mitään kätevää yhteislatauspistettä minne ladattavat laitteet voisi vain heittää ja ne latautuisivat itsestään? Mutta ilmeisesti sentään päästiin istumaan businesspaikoille koneessa. woo.

- -

Holiday...(sing it like Madonna) and it began today. And tomorrow I'm heading into a capital of an European town where one can for example listen to Apocalyptica play. And tomorrow I have to still: 1) pack, 2) wibble, 3) do ulla 4) something else, what? At least I have to charge every electrical thingy I'm taking with me like iPod, camera and cellphone. Why, oh, why, there isn't somewhere where you can just throw the things and they charge themselves? But apparently we got into business section at the plane. woo.

- -

Neuletakin kaulus oli kuin olikin liian leveä. Ja täydellinen aika huomata se on siinä vaiheessa kun vetoketju on paikoillaan ja kauluksen alavaraa ommellaan kiinni. Siispä sakset sanoi nips-naps ja irti läksi se. Ja pitäisi tehdä uusi ainakin 40 silmukkaa kapeampi. Ehkä sen jätän matkan jälkeiseen aikaan kuitenkin. Mutta alatasoa ehdin kokeilla tuossa päivänä yhtenä lisää ja tein puuvillalangasta mallitilkun. Ei paha, ei...joustimesta tulee todella nättiä eikä värivalikoimakaan outoudestaan huolimatta ole ollenkaan pahannäköinen näin raitamuodossa (tuo tumma on tummaa mustikansinistä). Harmi vaan että oranssia on aika vähän.

The neck band of the cardi turned out too wide after all. And the perfect time to notice that is after sewing on the zipper and while sewing the lower half of the neck band in place. So, scissors went snip-snap and out came the neck band. I have to make a new one, at least 40 stitches narrower but I think I'll leave that until after the trip. But I did try out the ribber again and made a swatch with cotton yarn. Not bad, not bad at all...the rib looks really nice and the colour combo is not bad either even though the combination sounded odd (the dark one is dark blueberry blue). It's too bad I don't have much of the orange.

- -

Uusimmat ostokset ovat tässä: Colourmartilta 100% kashmiria, hiukan yli 400g. Aivan ihanan tuntuista ja tekisi mieli tilata heti lisää, mutta järki sanoo että ensin pitää kokeillä millaista tuosta tulee neulottuna. Koneella olisi tarkoitus tehdä jotain, joku villis tai sellaista. Ohutta, mutta ihanaa, kiva.

Heh, kissa pyrkii syliin mutta mulla on shortsit ja se saa melkein kylmänväristyksiä jos sen pitää koskea paljaaseen ihoon. On ne hassuja otuksia.

My latest acquisitions are here: 100% cashmere from Colourmart, a bit over 400 grams. Quite lovely, I'm thinking I should order some more straight away but common sense demands that I wait and see first how it turns out knitted. Some nice sweater with the machine, methinks. Thin but lovely, nice.

Heh, cat would like to come and sit on my lap but I'm wearing shorts and she dislikes strongly touching bare skin. Silly creatures.

- -

Mut nyt se on moi! ja palailemisiin ensi viikon lopussa.

- -

But now it's bye! and I'll be back sometime at the end of next week.

Uuuh!

Ulla vie taas kaikki mehut...mutta ehkä huomenna jo jotain päivitystä, koska lauantaina kutsuu kaukomaat taas. Tai no, eipä sitä mennä kuin Belgiaan, mutta onhan sekin kauempana kuin Helsinki.

- -

The new Ulla is taking most of my free time again...but a real update tomorrow, possibly, because on Saturday it's travelling time again. This time Belgium.

Kuinka (ei) tehdä pääntiekaitale koneella - How (not) to make a neckband with a knitting machine

Neuletakki on kursittu kokoon, vain pääntiekaitale, vetoketju ja koristelut puuttuvat. Vaikka takki näyttää mielestäni olevan mallia "iso, vielä isompi ja kauhean iso" niin yritän ignoroida koko jutun ja lohduttaudun sillä että olen mitat repinyt ns. omasta päästä vertailemalla useamman neulemallin 90-senttisen takin ulottuvuuksia ja itse otettuja mittoja (toim. huom: parin viinilasillisen jälkeen ei kannata ottaa mittoja, sillä kuka siitä korjaillusta luvusta enään osaa päätellä oliko se 30 vai 36). Eli takista pitäisi tulla siis Hyvä ja Sopiva ja sitäpaitsi, lapsethan kasvavat, eikö? Yleensä ainakin, koska muuten maailmalla juoksisi kauheasti 90-senttisiä pikkuihmisiä... Mutta, asiassa eteenpäin.

The cardi has been sewn together and what is missing is neck band, zipper and decorations. Even though the cardi looks to me to be "big, bigger and humonguous" I'll try to ignore that and console myself with the fact that I have taken the measurements by comparing several different patterns for 90-cm kids and from my own measurements (note from the editor: one shouldn't take measurements after couple of glasses of wine because it's darn difficult to find out afterwards from the corrected-on numbers whether it was 30 or 36). So the cardi should be Good and Perfect Fit and besides, kids do grow - don't they? Usually anyway because otherwise there'd be hordes of 90-cm little people running around...but, to get on with the business.

- -

Tarkoituksena oli tehdä kaula-aukon ympärille yksinkertainen nirkkoreunus, kuten kaikissa muissakin reunoissa. Langan loputtua kesken juuri kriittisessä kohdassa, sai Novitan Bambino toimia korvauslankana ja koska se vaikuttaa olevan tiheydeltään suunnilleen samaa luokkaa Lang Fantomasin kanssa, niin ei tässä mitään mallitilkkuja tarvita. Senkun koneelle!

Nirkkoreunus tehdään siis näin (yksi versio): luo e-wrap-tekniikalla silmukat joka toiselle neulalle ja neulo kahta numeroa normaalia pienemmällä tiheyssäädöllä x riviä - tästä tulee alavara (tässä x on reunuksen korkeuteen verrannollinen luku - minä halusin noin 3cm, siis neuloin 10 krs). Ota kaikki neulat työhön mukaan ja vaihda tiheyssäädöksi yhtä numeroa normaalia pienempi ja neulo 1-2 krs enemmän kuin alavaraa. Jos tekisin normaalia reunusta poimisin alareunan lankalenkit joka toiselle neulalle ja neuloisin käännöksen yhteen tiheyssäädöllä normaali+2. Mutta koska haluan ommella reunuksen kaulukseen kiinni, niin jätän edellisen väliin ja sen sijaan neulon jämälangalla jonkunverran ja pudotan valmiin tekeleen neuloilta.

Ai niin, ehkä ennen kuin tekee mitään muuta kannattaa miettiä että kuinka pitkä (tai leveä) siitä pääntiekaitaleesta tehdään. Otetaan siis mittanauha käteen, mitataan kauluksen ympäryys, saadaan sikaiso numero (ei se voi olla totta), toistetaan homma pari kertaa, saadaan siltikin sikaiso luku (sama kuin edellisillä kerroilla) ja päätetään luottaa siihen. Seuraavaksi mitataan helmareunuksesta 10cm vastaava silmukkamäärä ja saadaan sikaleveää pääntiekaitaletta vastaava silmukkamäärä (joka on myös sikaiso, mutta ehkä sen toistaminen tässä ei ole tarpeellista).

- -

The object of the excercise was to make a simple picot edge like in the other parts of the cardi. And since the yarn ran out just before this I got some Novita Bambino to act as a replacement. And since it seemed to be of quite the same thickness as Lang Fantomas, I didn't bother with swatching but got to the knitting straight away.

This is how you do a picot edge (one version): cast-on with e-wrap on every other needle (of the required amount) and knit x rows (here x is comparable to how long edge you want, for me 3cm corresponded with about 10 rows) with density number two below normal (this forms the inner side of the edge). Take all needles into work and knit with density one below normal 1-2 rows more than previous. If I was making a normal edge I'd then pick up the yarn loops from the first row and put them on every other needle and knit the edges together with density normal+2. But since I want to sew on the edge I just knitted with waste yarn and dropped the neck band from the machine.

Oh, yeah, maybe it's a good idea to figure out how many stitches you actually need before doing any knitting. So, take one cardi and one measuring tape and do the measuring. Get an alarmingly large number (it really can not be true), repeat previous measures once or twice, get the alarmingly large number again, twice, and decide to trust it (even though it is alarmingly large). Next you measure using the hem picot edge how many stitches does it take to get 10cm of edging and from there get the number of stitches needed (which, of course, is even more alarmingly large number but I feel I don't have to mention it here).

- -

Sen jälkeen homma menikin näin:

• Tuo neulat eteen, luo silmukat, neulo x kerrosta, huomaa, että neuloja tarvitaankin oikeasti tuplasti se mitä sinulla on (jos neulotaan joka toiselle neulalle niin neulat pitää kuitenkin valita loppusilmukkamäärän alueelta) - kiroile, purkaa, ja aloita alusta.

• Tuo neulat eteen, luo silmukat, neulo x kerrosta, ota peliin loput neulat, neulo x kerrosta ja huomaa että olet neulonut koko homman liian tiukalla - kiroile, purkaa ja aloita alusta.

• Tuo neulat eteen, luo silmukat, neulo x kerrosta, ota peliin loput neulat, neulo x kerrosta ja huomaa että nyt unohdit vaihtaa löysemmälle siinä vaiheessa kun otit loput neulat peliin. (Onneksi huomasit tämän jo neulottuasi vasta kaksi kerrosta ylävaraa ja vielä kaiken voi purkaa koneessa. ) Siispä pura pari kerrosta, vaihda tiheyttä ja neulo x kerrosta. Tässä vaiheessa tehdään sillä pienellä vaaleanpunaisella nöttösellä pari vaaleanpunaista koristeraitaa. Eli vaihda langanohjaimeen lanka, pidä langanpäästä tiukasti, vie kelkkaa vasemmalle ja huomaa että se tiputti alusta noin parikymmentä silmukkaa. Kiroile, ja nyhrää tippuneet silmukat takaisin neuloille ja neulo pari kerää pinkkiä ja vaihda takaisin lilaan.

Ja kah, tähän kaikkeen meni vain melkein tunti, mutta lopputuloksena on kippurainen pääntiekaitale. Mitä tästä opimme: älä koskaan luule voivasi neuloa ilman aivojasi (ja kunnon muistiinpanoja!). Seuraavassa osassa näemme jännittävän lopputuloksen: oliko se sittenkin liian leveä vai Juuri Sopiva. Pysykää kanavalla.

After that it went something like this:

Bring the needles forward, e-wrap, knit x rows, notice that you need twice the amount of needles that you have (if you cast on to every other needle you still have to pick the needles based on the end needle number and not half that) - curse, rip and start over.

Bring the needles forward, e-wrap, knit x rows, bring the rest of the needles forward, knit x rows and notice that you have made the whole thing too tight - curse, rip and start over.

Bring the needles forward, e-wrap, knit x rows, bring the rest of the needles forward, knit x rows and notice that now you forgot to switch to larger at that point where you brought in the rest of the needles. (Luckily you noticed this only after couple of rows so you can still rip them in the machine.) So rip a couple of rows, switch density and knit x rows. This point you switch to that small ball of pink yarn you have left and kit a couple of decorative rows. So, switch yarns to the cam, hang on to the end of the yarn, move the cam to left and notice that it dropped about twenty stitches from the begining. Curse and work the dropped stitches back onto needles and knit the pink rows and switch back to the lilac.

An lo, all this took measly hour but now you got a curly neck band. What did we learn from all this: never think you can do brainless knitting (and use good notes too!). In the next part we'll see the exciting result: was it too wide after all or Just Right. Stay tuned.

On taas kesä - It is summer again

Kesä on ja minä peuhaan villan kanssa. Mitenkäs muutenkaan. Pikkutytön neuletakki on viittä vaille valmis ja näytti näin kauniilta sunnuntaina levätessään pyyheliinan päällä. Ja tähän pisteeseen riitti lankakin. Minä ja langan ostaja olimme sitä mieltä että lankaa olisi pitänyt olla viisi kerää, mutta aikani pengottuani lankavarastoja tuli siihen tulokseen että olisi vain pitänyt luottaa omaan blogiin. Siellä kun sanotaan että 200 grammaa. Olisihan tuo vallan mainiosti riittänyt noin vuoden ikäisen kokoon, mutta kun...tyttö on jo lähemmäs kahta. Vähän kesti, mutta inspiraatiota saa joskus odottaa kauan!

It is summer again and I'm fooling around with wool. What else. The small girl's cardi is almost finished and looked this pretty last Sunday lounging on a towel. And here is how far the yarn got me. Me and the yarn buyer were of the opinion that there should have been 250 grams of the yarn but after rummaging around in my stash I came to the conclusion that I should have trusted my blog. It says there in plain numbers that I only got 200 grams of it. That would have been plenty for a one year's size, but the girl in question is almost two... What can you do, sometimes it takes a while to get inspired.

- -

Ostinpa sitten vallan toisenväristä lankaa, eli vaaleanlilaa Novitan Bambinoa. Se näytti sopivan aika hyvin tämän langan tiheyteen eikä riidellyt kovasti värinkään puolesta. Kauluksesta tulee siis lila (vaaleanpunaisella raidalla) ja lila on myös vetoketjukin. Sitten väkerrän vielä jotain liloja koristuksia takkiin. Tulee siis niin söpöä että melkein oksettaa.

- -

Then I bought a completely different coloured yarn, that is pale lilac Novita Bambino. It looked to be a pretty good match yarn strenghtwise and didn't clash with the overall colour too much. So the collar will be lilac (with a pink stripe) and the zipper will be too. Then I'll do some decorations with the lilac yarn. And it'll probably be so cute I'll feel like throwing up.

- -

Neuletakkijumpan keskeydyttyä päätin kokeilla koneen alatasoa. Ja kah, joustinneulettahan siitä sitten syntyi. Mielessä kajastaa raglanhihainen puuvillaneule. Katsotaan mitä tuleman pitää.

After the cardi excercises were rudely interrupted by the lack of yarn I decided to try the ribber on my machine. And lo, rib. I'm thinking of a cotton raglan-sleeved sweater. We'll see how that goes.

Edistystä kaikkialla - Progress everywhere

Dodiih! Eiköhän se tästä...tekaisin tuossa iltasella pikaisesti yhden hihasen. Väärän alun jälkeen (jos pitää luoda 40 silmukkaa niin ei kannata ottaa sitä neljääkymmentä neulaa nollan molemmilta puolilta) kaikki luisti kuin tanssi ja noin puoli tuntia alkuähertämisen jälkeen minulla oli tämmöinen. Ihan kokonainen hiha. Ja jos se näyttää hieman pieneltä kuvassa, niin se johtuu siitä että se on - pieni. Ei ole minun käteen moinen tarkoitettu, ei. Hieman pidempi tuosta tuli kuin mitä tarkoitin mutta...ylimääräisen voi vaikka purkaa jos siltä tuntuu.

Well, well! Shouldn't be a problem now...I made quick-like a small sleeve just now. After a false start (if you want to cast on 40 stitches better not do it to the needles up to 40 on both sides of the zero) everything was smooth sailing until the finish and after about half an hour I ended up with this. A whole sleeve. And if it looks a bit small it's because it is - small. Not meant for my hands, nope. I ended up with a slighly longer sleeve than intended but it's no problem. I can always rip out the extra if need be.

- -

Ja sarjassamme mahdotonta valokuvattavaa...yritin ottaa valmiista sneaker-sukasta kuvia.

And on our series of impossible to photograph...I tried to take a picture of the finished sneaker sock.

- -

Ja uudestaan.

And again.

- -

Fiksut luovuttaa ajoissa.

- -

Smart people know when it's time to quit.

Neulekonesaaga, osa II - The knitting machine saga, part II

Tästä tulee nyt vaihteeksi kuvaton postaus, joten ne, joiden mielestä jokaisessa pitää olla kuvia, niin voivat lopettaa tähän. Kiitos käynnistä ja kuvallista sisältöä tulee sitten viikonlopun aikana kyllä.

Mutta, ajattelin nyt päivittää kun tiedän että kaikki istuvat jännityksestä kippuralla ja odottavat että "koska se nyt kirjoittaa miten sillä sen koneen kanssa menee". Ja eihän se käy että tässä toisten viikonloppua pilaa vatsakivunaiheuttajana, niin pitäähän sitä nyt. Ai mitä? Eikö kukaan olekaan kiinnostunut? No, kerron kuitenkin (mun blogi, mä teen mitä mä haluan, Mwhahahaaa!).

- -

This is going to be a pictureless post this time, so those who think that every post should have one can stop here. Thank you for visiting and a post with pictures included will appear sometime during the weekend.

But, I thought I'd update now since I know all of you are sitting there waiting impatiently at the edge of your seat when I'm going to tell how things are going with my new pet. And one can't be responsible for ruining somebody else's weekend, now can one? Oh? Nobody cares? Well, I'll tell you anyway (since it's my blog and I can do as I please, Mwhahahaaa!).

- -

Neulekonejumppaa on todellakin ehditty harrastaa, jonkinverran. Tosin aika sananmukaisesti kun huomasin mallitilkkua tehdessä (juu, sain tehtyä mallitilkun, hyvä minä!) että yksi pöydän jalka on ikävästi lyhyempi kuin muut. No, ajattelin siinä sitten että käännänpä seuraavana päivänä pöydän ympäri asentoon että lenksuva jalka on eri paikassa. Eli: alataso irti, ylätaso irti, pöytä eri asentoon, ylätaso kiinni, alataso....ei kiinni. Siitä mokomasta irtosi yksi osa ja koska ohjekirja on mallia hyödytön niin siinä vietinkin tovin pähkäillessä että mitenkäs se nyt ripustetaan takaisin. Tovin pähkäilyn jälkeen sain kuin sainkin ripustettua alatason myös paikalleen. Siinä sitten huomasin että nyt lenksui eri jalka. Pöydässä ei siis olekaan mitään vikaa vaan lattiassa. Sitä nyt on vaan hiukan vaikeampaa laittaa eri asentoon.

Keskiviikkona tein lisää opetteluja, mm. luomisen ja luomislangan neulomisen mukaan (tiputin neuleen alun kaksi kertaa neuloilta mutta ei nyt puututa siihen). Lisäksi yritin tehdä piparkakkureunaista päärmettä joka tuntui neulekonekurssilla vaikealta ja eihän se mokoma nytkään onnistunut. Parin ähertelytuokion jälkeen ei siis ole paljoa näytettävää mutta onpa kone hiukan tutumpi. Viikonloppuna voisi vaikka yrittää neuloa sillä ihan Jotain Järkevää. Jää nähtäväksi.

- -

Knitting machine excercises continue, slowly but surely. And they have been that, excercises, that is. On Monday when I was making a swatch (yes, I did manage to make a swatch then, yay me!) I noticed that one table leg is shorter than the others and makes the table rock a bit. Well, on the next day I thought I'd turn the table around so that the short leg was in a better position. Meaning: detach the ribber, take off the upper bed, turn the table, attach the upper bed, attach the ribber...not. A part fell of from the damn thing and since the user's manual is pretty much useless in those kind of situations it took me a while to figure out how to put back the loose thing. After which I attached the ribber. And noticed that now it is another leg that seems shorter than the others. That being quite impossible I deduced (quite brilliantly, I might add), that it must be the floor that is the trouble. And that is a bit difficult to turn around.

On Wednesday I continued to play with the machine...casting on and attaching the ravel cord mostly (I managed to drop the knit from the needles twice but let's not get into that, shall we?). And I tried to make a scalloped edge that seemed quite difficult to do at the machine knit class and it was that still. So after a couple of excercises I don't have much to show but the machine is starting to feel more familiar. During the weekend I might actually do some Real Things with it. We'll see.

Huh!

Rankkaa on, enkä vielä ole päässyt edes neulonta-asteelle. Tänään se sitten vihdoinkin tuli, se neulekone. Pöytä olikin aika kookas ja vaati sen vuoksi uudelleenjärjestelyjä olohuoneessa. Aikani äherrettyäni pääsin sitten vihdoin kokoamaan itse konetta ja täytyy sanoa että ei se ole helppoa, ei. Vaikka diplomi-insinööri olenkin, niin silti käyttöohjeiden seuraaminen on todella vaikeata. Ne kun ovat täysin hämärät ja täynnä muka-suomea. Mutta eipä tänäänkään tarvinnut punttisalille mennä kun painavien metallihärveleiden ja pikkuhuonekalujen kantamisesta tulee ihan tarpeeksi hiki. Mieskin kun on jossain illanvietossa vielä. Näinköhän pääsen tänään edes kokeilemaan mokomaa... Vaan täytynee mennä jatkamaan kokoamista! Pitäisi tuota olohuoneen kaaostakin saada vähemmäksi.

It's hard and I haven't even got to the knitting part yet. It finally arrived today, my knitting machine. The table was bigger than I anticipated and some re-arranging of furniture was required. After moving things around I finally got to the assembly-part and I must say it is not easy. Even though I have a Master's degree in electrical engineering I find following the user's manual really hard. They are really unclear and full of mock-Finnish. But I didn't have to go to the gym today, dragging all those heavy metal pieces around sure gave me a good sweat. The man is away at some function this evening. I wonder if I get to try the thing out today or if I'm too tired... But I best go continue so I can have some order back into the living room.