Lahjaneulontaa - Gift knitting

Kävin viikonloppuna kotipuolessa Kotkassa juhlimassa ennakkoon joulua vanhempien ja veljen kanssa. Sitä varten piti saada kaikenlaista neulottua valmiiksi, lahjaksi ja muuten.

Ensimmäisenä veljen lahja, Tampereen messuilta ostetut Sofia ja Sivilla päätyivät huiviksi Alien Illusion Scarf-ohjeen mukaan (ohje löytyy kirjasta Debbie Stollerin Stitch'n Bitch: Neulojan käsikirja). Halusin kuitenkin huiviin jotain vaihtelua, joten piirsin alienien kaveriksi avaruusaluksen ja laittelin kuvioita vuorotellen ja jätin hapsutkin pois. Huivista tuli mielestäni aika hauska ja velikin tykkäsi.

We spent the weekend in Kotka and celebrated xmas with my family a bit beforehand. I had some knitting to do for I had some gifts and other knits to make.

First, I'll show you what I made for my brother. It's an Alien Illusion Scarf (pattern from the book Stitch'n Bitch: The Knitter's Handbook by Debbie Stoller). Though I thought that knitting just alien faces might be a bit boring so I drew up this little space craft that I used in the scarf too. I used the orange and black silk-wool I got from the Tampere fair for this one and I think it looks pretty cute. Brother liked it also.

- -

Kummipoika esitti jo aiemmin syksyllä toivomuksen että josko kummi neuloisi hänelle inka-hatun. Toiveena oli että pitäisi olla musta ja kuvioina valkoisia lumitähtiä. Langan pitäisi olla kutittamatonta ja puhuttiin puuvillasta. Sain läpi kuitenkin merinovillan sillä vakuutuksella että ei, se ei kutittaisi ja sopivan lankaehdokkaan löydettyäni ehdotin kontrastiväriksi turkoosia joka menikin läpi. 12-vuotiaat ovat aika tarkkoja. Pipo syntyi Thorpen ohjeella muuten, paitsi että lisäsin siihen tähtiä ja tupsun. Lanka on Ornaghi Filatin Fashion Merino (jota ei kuitenkaan enää löydy kokoelmista, omani ostin Tapion kaupasta).

Pipoon meni noin kaksi kerää mustaa ja vajaa kerä valkoista ja turkoosia. Mustaa olisi voinut olla enemmänkin, käytin Sofiaa nyöreihin, niihin meni yllättävän paljon lankaa. Ohje oli mukava ja valmista tuli paksuilla puikoilla nopeasti. Lankakin oli mukavaa, pesin mallitilkun ja se pysyi mukavasti kuosissaan, vaikka olikin superwash merinoa. Löyhäkierteisyytensä vuoksi se halkeili kuitenkin aika helposti, joten neulottaessa piti olla tarkka.

My god-son made a wish earlier in the autumn, that maybe his god-mother would knit him a hat. He hoped for a inca-style hat, black with white snowflake pattern. And the yarn should not itch, there was talk of cotton. Since the reason for cotton was not allergy, just a fear of itchiness I suggested that I'd buy some soft wool that would not itch for it would be warmer. And once I found a suitable pattern and yarn I suggested turquoise as a contrasting colour and it was accepted. (12 year olds can be quite strict when it comes to clothes and colours).

Here's the end result. I used the pattern for Thorpe hats and added some snowflake patterns and a pom-pom. The yarn I used was Ornaghi Filati Fashion Merino (you can't find it on their website anymore). I knit the largest size and used two balls of black and about half a ball each of turquoise and white. I could have used a ball more of black, for I had to use some other black yarn for the braids for they took up more yarn than I imagined. The pattern was clear and easy, the hat got done quite quickly with large needles and the yarn was nice. I even washed my swatch and it behaved nicely even though it is superwash. It is quite loosely twisted so I had to pay attention while knitting for it split quite easily.

- -

Seuraava projekti onkin jo pidempää perua, sillä alku sillä on viime vuoden Tampereen messuilta. Päädyin jotenkin lupaamaan kummitädillenikin liivin, kun en jotenkin osannut kieltäytyä. Äidin liivi valmistuikin jo helmikuussa, mutta koska kummi halusi pidempää mallia ja osti lankaa vain kaksi kerää, totesin että lankaa pitäisi olla lisää. Teinkin sitten kummini kanssa kaupat, vihreäsävyinen jäisi minulle ja tilaisin hänelle pinkkisävyistä liiviä varten. Tässä nyt sitten on ollut kaikenlaista (lähinnä kammoa huonosti käyttäytyvää lankaa kohden), mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tein liivin valmiiksi. Itse palat syntyivät koneella suhteellisen kivuttomasti ja reunaresorit neuloin käsin. Niissä menikin sitten hieman enemmän aikaa.

Tällaisessa edestä auki olevassa liivissä huomaa kiertymistaipumuksen paremmin kuin tuollaisessa slipari-mallissa.

The second project was a bit longer time coming. Its story started on last year's Tampere fair. For my mom was there with my god-mother and since I promised to make my mom a vest, I somehow ended up promising to make on for my god-mother too. My mom's vest got done already in February but my god-mother wanted something longer. Since she only got two balls of yarn I had to get some more and made a deal with her: I got her some in pink colourway and I'd get to keep the greener ones. And then I had this and that (mainly abhorrence towards the yarn) but I finally got my act together and made the damn thing. The pieces themselves I made with my machine and quite easily all in all since I paid close attention to the yarn. The edgings took a bit more time for I had to make them by hand.

In this kind of front-opening model you can see the bias effect more clearly than in the v-neck style.

- -

Edestä varsinkin vääntövaikutus on aika selvä. Suosittelin että tuota höyrytettäisiin muotoonsa, koska en sitä ehtinyt tehdä näin valmiina enää. Nappien valinnan jätin kummilleni. En valitettavasti nähnyt häntä viikonloppuna, joten en tiedä sopiiko tuo päälle vai ei. Toivottavasti. Lankaa, Noro Kureyon Sock, meni melkein kolme kerää enkä yrittänyt mitenkään tehdä etukappaleista ja reunoista samanvärisiä. Itselleni sitä jäi vielä yksi, meinasin tehdä siitä alunperin sukat mutta nyt en oikein ole varma, ehkä se päätyy myyntiin vielä, pitää katsella.

When looking at the front the bias is obvious. I recommended that my god-mother steam it into shape, for I did not have time to do that for the finished piece. Neither do I know if it fits or not, for I did not see her during the weekend, but I hope so. I spent about three balls of yarn on this (Noro Kureyon Sock) and I did not try to match the fronts or the edges. There will be some buttons on the front but I left that for the recipient. I still have one ball left of this colourway and I thought I'd make myself some socks out of it but now I'm not so sure, I may end up selling it or something.

- -

Mutta, olen mielestäni ollut oikein ahkera neuloja, seuraavaksi voisinkin tehdä jotain ihan itselle.

- -

But, I think I've been a good, industrious little knitter and next I think I'll make something for me.


Ruusunoranssit silmälasit - Rose coloured glasses

Neulekonekurssi loppui tältä vuodelta tuossa joulukuun ensimmäisenä torstaina - siksi en myöskään ollut Helsingin neuletapaamisessa, toim. huom. Tampereen messuilta ostamani pellavalangat ovat nyt päätyneet tyynynpäällisten osiksi. Eivät vielä ole tyynynpäällisiä koska eivät ole vielä kasassa. Mietin että jos antaisin kasaustyön äidille, saisi sitten sopivan kokoiset päälliset tyynyihin. Tähtäsin 45 cm x 45 cm kokoon, mutta neuleen eläväisyydestä johtuen noista taisi tulla himpun verran leveämpiä.

Näitä ruusukuosisia paloja on kaksi ja toiseksi puoleksi tein ihan tummanruskeaa yksiväristä. Lievästä symmetriayliherkkyydestä kärsivänä tein tietenkin kuviollisista peilikuvia keskenään. Ruskeat käytin aika täysin loppuun (niitä oli kaksi kartiota), jouduinpa toista yksiväristä varten purkamaan yhden mallitilkunkin. Miksi on niin, että jos et ole oikein varma onko lankaa riittävästi niin se tietenkin loppuu noin viisi kerrosta ennen loppua? Oranssia on vielä sen verran, että ajattelin tehdä siitä i-cordia jolla voi ympäröidä valmiin tyynyn. Tosin, kun en kerran ole varma onko sitä tarpeeksi niin todennäköisesti sekin sitten loppuu viitisen senttiä tarvittavaa määrää ennen.

The machine knitting class is over for this year, the last time was on the first Thursday of November. I bought some linen yarns at the Tampere fair for a particular purpose, for some decorative pillow cases for my Mother. And those I turned into these parts. I thought I'd let my mom worry about the putting together part, since that way she can be sure about the fit. I aimed for 45 cm x 45 cm pieces, but since this material is a bit difficult I think they are a bit more wide than needed.

I made two of these rose-patterned pieces and two plain brown ones to use as back sides. And since I suffer from a mild case of symmetrophobia I of course made the two patterned pieces as mirror images. I managed to use all of the brown linen (I had two cones), so precisely that I had to rip a swatch to finish the second plain piece. Why is it so that if you're not sure whether you have enough yarn it surely runs out about five rows earlier than needed? I have still some orange left and I thought I'd do some i-cord to put on around the cases. Though as I'm not sure whether I have enough of that it will surely run out so that I have about five centimeters less of the cord than I need.

- -

Langasta hieman, kyseessä on siis Lappajärven värjäämön Filona pellavalanka, se paksumpi. Vaikka törmäsinkin aiemmilla messuilla siitä tehtyihin asusteisiin, en itse siitä kyllä vaatetta tai huivia tekisi, sillä se on aikaa kovaa, vaikka hieman pehmeneekin pesussa. Minulla kun ei riitä kärsivällisyyttä odotella käytön pehmentävän vaatteen miellyttäväksi. Mutta, tekstiileissä sopivaa ryhtiä siitä löytyy kyllä. Onneksi neulekonekurssi on opettanut minut sen verran pedantiksi, että teen nykyisin kunnon mallitilkut ja pesen ne. Ja yleensä muistan jopa mitata tiheydet ennen ja jälkeen pesua. Tässä tapauksessa en muista teinkö niin ennen, joten yllätys olikin aika suuri kun valmis kappale kutistui pesussa aika huomattavasti. Eroa tässä on noin viiden sentin luokkaa, leveydessä, pystysuuntaan kutistumista ei sanottavammin tapahtunut. Olisin kaivannut kyllä lankaan merkintää siitä onko pellava kutistettua vai ei. Tässä tapauksessa se ei sitä selvästikään ollut.

A bit about the yarn, it's from Lappajärven värjäämö, Filona linen yarn, the thicker one. Although on an earlier fair I came across some scarves and stuff knit from this yarn, I would not use it for clothes for it is way too coarse for me. It does soften a bit with washing, but I do not have the patience to wait that clothes soften with use. But, it is good to use with other textiles. Luckily the machine knit class has taught me to be suitably pedantic so these days I knit big enough swatches and wash them before knitting, usually I remember to take both before and after wash measurements. I'm not sure if I took the before-numbers in this case, but I was quite surprised when I washed the finished piece and compared it to an unwashed one. For there was considerable shrinkage, in width about 5 cm, in length not so much. I would have preferred that they mentioned in the label whether the yarn was pre-shrunk or not, for not everyone shares my pedantic tendencies.

- -

Neulerintamalla on hieman hljaista muuten, koska olen tehnyt joululahjaneuleita. Sainkin yhden valmiiksi, mutta, no, ei sitä nyt tässä voi esitellä. Sen sijaan esittelen iki-Baktustani, joka on vihdoinkin edennyt jo yli puolivälin. Ja kyllä, keskellä huivia on pari langanpätkää. Saanko nyt painot jalkaani ja upotuksen järveen vai kenties kepistä?

It's a bit quiet on the knit front for I've been doing some xmas knitting. Yes, I've finished it but, well, I'm not going to show it here now. Instead, I'll show you my Baktus that I've been knitting for ages. It has progressed past its half-point finally so I might get to wear it this winter. And yes, I've continued the yarn in the middle of the scarf. Will I get cement boots and a trip to the lake or maybe a good whipping?


Unelman toinen puoli - The other side of a dream

Olen käyttänyt unelmanpehmeää Hand Maiden Swiss Mountain Cashmere and Silk-langasta (huh, mikä nimi) neulottua huiviani nyt noin viikon verran. Ensimmäisellä käyttökerralla olo tuntui joltisenkin oudolta, huivi lämmitti mutta ei varsinaisesti tuntunut miltään eikä se myöskään kutittanut. Jos kaulani olisi satuhahmo, olisi se prinsessa H. C. Andersenin tarinasta Prinsessa ja herne. Hernettä tässä tarinassa esittäisi mikä tahansa villalta vivahtava. Eli ihanan pehmeää ja lämmintä, kyllä, mutta nyt alkaa paljastumaan se arki. Lanka karvaa nimittäin aika kiitettävästi. Pienellä rapsuttelulla sain takistani irti tällaisen kasan nukkaa ja takki ei kyllä mitenkään puhtaalta näytä tuonkaan jälkeen. Musta villakangastakki on saanut sisäpuolelleen hienoa kuorrutusta. Toivottavasti tuo nöyhtääminen joskus loppuu...huiviin ei käytössä ole muuten tullut mitään jälkiä.

I've used my softer than a cloud scarf I knit from Hand Maiden Swiss Mountain Cashmere and Silk (what a name!) for a bit over week now. The first time I put it around my neck was quite odd. It was very warm yet at the same time it felt like I was not wearing a scarf at all. And there was no itching. For if my neck was a character in a fairy tale, it would be the princess in H. C. Andersen's tale the Princess and the Pea, the pea in this story being a wool of any kind (I use the term wool loosely here to describe any animal-based fiber). So, very warm and soft, but now after some use the reality starts to rear its ugly head and the honeymoon seems to be over. The yarn sheds quite profusely. I managed to scrape the above amount from my jacket quite easily and there was plenty left. My black woolly coat has got a bluish coating on the inside. I hope the shedding ends at some point...the scarf itself shows no signs of wear.


Pientä neulontaa - Small knits

Kun ei kerran mitään isompaa saa aikaiseksi, niin neulotaan sitten vaatteita pygmeille. Tässä on tulossa pusero.

No ei ihan, olin sunnuntaina Tuulian paitapajassa, ja tässä on lähes valmis minipaita. En saanut tuota valmiiksi sunnuntain aikana, mutta idea tuli kyllä selväksi. Ihan mielenkiintoinen idea kyllä, pitänee kokeilla sitä ihan omankokoiseen paitaan kanssa, kunhan pakkoneuleista pääsee eroon. Ehkä sitten joulunpyhinä.

Since I can't seem to be able to manage any large knits, I switched to knitting for pygmies. Here's a start of a sweater.

Well, not really. I took part in Tuulia's sweater workshop on Sunday and this is what I managed to do during that time. I was not able to finish the sample sweater but I got the idea. Seems like a nice idea at that, I'll have to try it out with my-sized version once I get the obligatory knits out of the way. So maybe sometime after christmas...

- -

Koekäytin ensimmäistä kertaa hienot lammasneulemerkit. Harmi vaan, että aamuhämärä ja jalustaton kuvaus tuottivat hieman tärähtäneitä kuvia. Voisin ottaa noista kyllä hieman parempia kuvia, sen verran söpöjä otuksia ovat. Nuo ovat Yarnimalsin neulemerkkejä. Minulla on niitä sekä valkoisina että ruskeina. Kivan kevyitä ja hyvällä tavalla hölmöjä. Suosittelen.

I used my sheep stitch markers for the first time and I tried to take a photo of them in action. Too bad early non-light and a camera without a stand produce quite bad photos. This was the best of the lot, and it's not saying much. I might take better photos of those one of these days since they are quite cute. They're from Yarnimals. Suitably light and crazy, I recommend.


Juhlia - Partying

On ollut pari päivää hieman vetämätön olo eikä oikein ruokakaan kiinnosta. Joku pöpö on varmaan iskemässä, taistelu on toistaiseksi ollut aika laimeaa, mutta mielelläni toivoisin että se päättyisi puoleen tai toiseen, joko sitten kunnolla kipeä tai terve, tällainen välitila ei ole miellyttävää. En ole jaksanut neuloskellakaan kauheasti, joten ei ole nyt mitään ihmeempää esiteltävää. Tänään tosin toivon saavani neulekonekurssilla äidille tyynynpäälliset valmiiksi, kun nyt on sentään viimeinen kerta.

Mutta, olin Ullan pikkujouluissa lauantaina ja tällaista löytyi paketista: Kaksi vyyhtiä vaaleanharmaata Regian sukkalankaa (juu, kuvassa on vaan yksi mutta kaksi niitä silti oli), huopaisia sydämen muotoisia lasinalustoja ja langan väriin sopivia silmukkamerkkejä. En ole mikään suuri vaaleiden lankojen ystävä ja ensin mietinkin että värjäisikö langan, mutta sitten tuli mieleeni ne kaikki kuviosukkaohjeet. Tuohan on täydellinen lanka niihin, pääsevätpä kuviot kunnolla esiin vaaleasta väristä. Silmukkamerkitkin ovat sydämen muotoisia, joten aika sydämellinen paketti oli tämä.

I've felt a bit off for a few days, very tired and don't have much of an appetite. Must be some bug that tries to insinuate itself into my life. But no success for it so far, I would just rather get back to feeling my normal self. I haven't had that much energy for knitting either, so I don't have that much to show.

But, I went to Ulla's xmas party on Saturday and gave and received a package. Inside I found two skeins of pale grey Regia sock yarn (yes, there were two of them even though the photo shows just one), some felted heart-shaped coasters and some stitch markers. And since those were heart shaped too, this was a very hearty gift. First, I thought I'd dye the yarn since I'm not that big a fan of light-coloured garments, but then I started thinking of all those lovely sock patterns with complicated stitch patterns and noticed that this is a perfect yarn for those. The yarn won't be able to outpower the design.

- -

Ohjelmassa oli laulamista, saunomista, juttelua, neulomista, syömistä, juomista ja tietokilpailua. En pärjännyt Ulla-visassa kovinkaan hyvin, mutta sain silti palkinnoksi Puputsin Puodin silmukkamerkkejä. Tuollaisia jouluun sopivia piparkakun muotoisia, sieviä yksilöitä. Ihmiseksi joka ei käytä silmukkamerkkejä kovinkaan innokkaasti minulla on niitä todella runsaasti. Mutta onhan niitä hyvä olla kun niitä tarvitsee. Pitäisiköhän taas aloittaa jotain pitsineuletta?

The evening consisted of singing, sauna, knitting, talking, eating, drinking and a quiz. I did not do that well in the quiz, even though the subject was Ulla, but I got a prize anyway. These cute stitch markers are from Puputsi's Puoti and quite suitable for xmas time. For someone who does not use that much stitch markers I sure have plenty of them. But, it's nice that I can choose what to use when I need them. Maybe this is some kind of hint that I should start a new lace project?