Pääsin melkein taas blogaamisen makuun kun homma taas keskeytyi. Keskiviikkona, 2.5 töissä rupesi tuntumaan epämääräistä vatsakipua joka päivän mittaan yltyi. Lähdin töistä pois moisen vuoksi, ajattelin että vatsa oli taas ärtynyt syystä x (se tekee sitä aina välillä) ja että loikoilu sängyssä vatsallaan auttaisi. No eipä auttanut, meni koko yökin pyöriessä kun asennonvaihdot herättivät. Tie vei torstaina työpaikkalääkärin kautta Jorvin päivystykseen ja siitä samana iltana leikkaukseen. Umpilisäke oli tulehtunut ja se poistettiin. Siitä seurasi viikon sairasloma ja toipumista.
Alkupäivinä vietin aikaa lähinnä sohvalla katsellen televisiota - edes neulominen ei oikein huvittanut. Sunnuntaina aloitin ulkoilureissut ja siitä se olo sitten vähitellen parani. Nyt operaatiosta on muistona vielä lievästi turvonnut maha, kolme reikää ja erinäisiä mustelmia, epämääräistä kipua ja kiristystä navan tienoilla ja hankaluuksia mm. sängystä nousemisessa ja nukkumisasennoissa.
- -
I almost got back to blogging when I had to stop again. On Wednesday, May 2nd, at work I started feeling this annoying stomach ache. I had to leave early because of that but I thought my stomach had just got upset about something, as often happens, and that laying in bed on my stomach would soon set things right. But it didn't help and the night between Wednesday and Thursday I spent on the sofa with very little sleep for when I moved about too much I woke up because of the discomfort. Thursday morning I visited the doctor and she sent me to the local hospital. The same day I was operated due to acute appendicitis. I got some holes in my stomach and a week off from work to recuperate.
The first few days I spent mainly on the sofa watching telly - I did not even feel up to knitting. On Sunday I started walking outside and I got slowly better. Now all I have left of the operation is some sore scabs on my stomach, slight swelling and some bruises, some vague pains and aches especially around the navel and difficulties getting out of the bed and such.
- -
Mutta, neulomisen aloitin taas. Sain kevään neulekonekurssin viimeisillä kerroilla melkein valmiiksi paidan, Rikun (Colourmart) mohair/merinosta (20/80). Melkein, koska resorien kohdalla tuli hankaluuksia. Jätin resorit viimeiseksi koska aikaa oli niin vähän jäljellä ja halusin saada paidan sileän osan ainakin tehtyä. Resorit olisin sitten voinut tehdä vaikka omalla koneella. No, pääsin kuitenkin resorien kimppuun ja homma tuntui sujuvan vallan mallikkaasti kunnes tuli aika irrottaa kappale koneesta. Eipä näyttänyt enää niin hyvältä, lanka oli katkeillut useasta kohdin ja joustin oli täynnä reikiä. Mikäs siinä sitten, otin puikot kauniiseen käteen ja olen hitaasti tikutellut joustimia käsin. Kohta on jäljellä enää kaulus - en ole ihan varma millainen siitä tulee vielä.
But, I'm back to knitting now. During the last few times of the machine knitting class I almost finished a pullover from Richard's (Colourmart) merino/mohair (80/20). Almost, because I got into trouble with the ribbing. I left the ribbings for last for there was so little time left that I could not be sure to finish all, so I wanted to get the garter stitch part done at least. Then I could do the edge ribbings with my own machine. Well, I had time to start on the ribbings at the class anyway. And things seemed to go splendidly right until it was time to take the piece out of the machine. Then the truth was revealed - not so splendidly after all. For the ribbing was full of holes. The yarn was cut on several places. It was apparently not strong enough for ribbing. Alas, I had to dig out the tiny needles and start knitting the ribbing by hand. And that is what I've been doing. Suitably brainless, that. I've almost finished except for the neck. I don't yet know what kind of neck ribbing I'll do, but I'll figure it out.
- -
Muistatteko vielä tämän päivityksen rannekorun? Se on ollut ahkerasti käytössä ja vaijeri oli sitten napsahtanut poikki. Toin korun kotiin korjattavaksi ja samalla huomasin että jadekivet olivat kuluneet jo aika himmeiksi eivätkä näyttäneet enää kovin kauniilta. Vaihdoin sitten kivet hematiittiin, se kun tuntuu kestävän ystäväni käytössä paljon paremmin, rannekoruna siis. Sieviä nuo isot hematiittihelmet ovatkin, eipä silti. Tarkoitus oli tehdä itsellekin jotain kevätkorua, mutta huomasin korutarvikevarastoissani puutteita eli koruilu ei kauheasti onnistu ennenkuin tilaan hieman tarvikkeita. Tai no, saan tehtyä kyllä muuta mutta en vaijerikoruja. Ja eikun tilaamaan vaan.
Do you still remember the bracelet from this update? It has seen a lot of use and the wire had snapped. I took it home for repair and I noticed that the green jade beads were not so pretty anymore, they had gone a bit dull and worn. So I replaced them with hematite beads, for they seem to withstand the use much better. And very pretty they are, those large hematite beads. I had meant to make something for myself too, but I noticed that I lacked some key ingredients, namely crimp beads. I cannot make wire jewellery without them so I must order some more. In the mean time I could perhaps make something else. We'll see.
2 comments:
Pikaista paranemista! Koru on todella kaunis :)
Paranemisia! Mielenkiintoista lukea sinun neulekoneen opettelua. Minuakin kiinnostaisi kovasti.. :)
Post a Comment