Sairautta - Sickness

Se siitä matalalennosta, tuli nimittäin äkkipysähdys keskiviikkona kun vietin työpäivän villahuivi kaulan ympärillä ja illan sohvalla kissan seurassa. Ikävää kuumeilua ja yleistä tukkoista oloa ilman kauheata räkätautia kuitenkaan. Mutta niin sairas en sentään ole ollut etten neulomaan olisi pystynyt. Aloitin elämäni ensimmäisiä sormikkaita 100% kashmirlangasta. Tilasin joku aika sitten ilmaisia lankanäytteitä Colourmart-yritykseltä ja paksuusnäytteiden kanssa oli pari nöttöstä lankaa. Tai no, toista oli 50g ja toista ehkä hiukan enemmän. Näistä vaaleanpunakirjava päätyi toissapäivänä puikoille. Ja purettiinkin jo kerran kun meinasi tulla liian leveätä. Lankaa on nyt mennyt 12g. Riittoisaa, etten sanoisi. Ei ehkä ihan omin väri, mutta tuntuu ihanan pehmeältä ja on mukava neuloa.

That low flying ended up in a crash landing on Wednesday when after spending the work-day with a woolly scarf wrapped around my neck I ended up spending the evening on the sofa with my cat. Unpleasant case of slight fever and general ickyness without the full blown runny nose-syndrome. But I haven't been too sick to knit so I started my very first pair of gloves out of 100% cashmere. A while ago I ordered the free sample pack from Colourmart and included were two small skeins of yarn. Well, smallness in this case was quite relative since there was 50g of the one yarn and about the same or a bit more of the other. Out of these the pinkish one ended up on the needles. And it was ripped once too since the glove was going to get a bit too large. So far I've spent 12 grams of yarn. Not bad, eh?

Ohje on silkkaa sekasotkua, osittain omasta päästä ja osittain Anita Gunnarsin Tee itse kauniit neuleet-kirjan avulla. Tein varsiosan 2mm:n puikoilla koska kashmirissa ei ole kauheasti luontaista joustavuutta (toisin kuin villassa) ja siksi resorit pitäisi tehdä tiukaksi jotta ne eivät löpsähtäisi. Harmi vaan että metallisisesta puikkosastsista on yksi karkusalla niin tilalle piti ottaa bambupuikko. Noin ohuet eivät kyllä minulla kestä, mutta selvisi raukka nyt hengissä. Jatkoin 2.5mm:n puikoilla ranneosan jälkeen vaikka päätinkin jatkaa ribbiä kämmenselälle. Lopetin sen kun aloitin sormet, en nyt vielä tiedä onko tulos kiva vai ei, mutta tuskin kuitenkaan purkuun menee. Tietenkään minulla ei sitten ole 2.5mm:n sormikaspuikkoja, joten pidemmät saavat kelvata. Huomasinpa siis samalla että tarvetta olisi kasvattaa pienemmän pään metallisten puikkojen valikoimaa. Olisivatkohan metalliset Addin sukkapuikot kivat?

- -

The pattern is pure jumble, partly from my own head and partly with the aid of Anita Gunnars' book. I made the wrist part with 2mm needles because kashmir doesn't have that bounce that wool has so rib should be made tight. It's just too bad that one of the needles from the metal set has gone missing and I had to replace it with a bamboo one. I'm just no good with wooden needles that thin but the poor thing survived this time. I continued with 2.5mm needles even though I continued the rib at the back of the hand. I finished that once I started with the fingers and I'm not sure if that will turn out nice or not but I won't rip in any case. And of course I don't have any metal glove needles so longer ones will have to do. But I did discover that my selection of metal needles is sorely lacking in the small size section. Maybe I should get some metal Addi dpns?

Matalakiitoa - Flying low

Kotiuduin juuri teatterista (juu, sillä reissulla edelleen) ja totesin olevani aivan liian selvä juoppobussiin. Mutta tökin sentään hereille yhden mieshenkilön koska yritin olla avulias ja selvisi että olinkin, koska raukka oli menossa Munkkivuoreen mutta ei noilla Espoon busseilla sinne helposti päästä. Päivän hyvä työ tehty siis. Näytelmä oli oikein hauska, Täti ja minä. En suosittele ihmisille jotka eivät ymmärrä mustaa huumoria. Meinasi vaan jäädä teatterimatka puolitiehen minulta kun olin saanut päähäni että näytös alkaa 19:30 ja varauduin siihen. Kiva saada vahvistusta epämääräiselle "olikohan se sittenkin seitsemältä"'-aavistukselle bussissa puolimatkassa Helsingin keskustaan kello 18:40. Näinpä siitä selvisin hyppäämällä kesken pois ja bongaamalla taksin. Teatteriin kun ei oikein pääse enää ovien sulkemisen jälkeen, niinkun elokuviin. Mutta täytyy sanoa että ensimmäinen kerta kuin noin kävi. Tosin olinhan paikalla jo melkein kymmentä vaille!

- -

I just got home from my theatre trip and I discovered I was much too sober to take a late night drunken bus. But I managed to poke awake one man for trying to be helpful and as it happened I was being one since the poor dear was in a wrong bus altogether. Good deed for the day done then. The play was much fun, Auntie and me by Canadien Morris Panych. However, I do not recommend that for persons who don't appreciate black humour. Although my theater experience was in a danger of becoming a short one since I got it into my head that the play was to start at 19:30. Nice to get confirmation for your vague "I wonder if it started at seven still" at the bus, half way to town, at twenty to seven. But it was saved by me jumping off the bus and catching a taxi and getting to the theatre with minutes to spare. It's not like at the movies you know, when you can still sneak in after the movie has started.

- -

Koska viikko on taas ollut hieman matalalentoa (ma kaverilla, ti viiniklubi, ke neulekonekurssi, to japaninkurssi ja pe jumppaa) niin eipä tässä ole paljoa ehtinyt neuloskelemaan. Mutta Drops-neuletakki etenee hitaasti mutta varmasti ja siinä on jo yksi hiha kiinni ja etunauhaa neulottu melkein riittävästi. Tässä kissallinen kuva...meillä oli joku Pariisi-Dakar-ralli meneillään juuri tuolloin ja reitti kulki juurikin neuletakin halki.

Since the week has been kind of like flying low for me (mo visiting a frien, tue wine club, wed machine knitting course, thu Japanese class, fri gym) I haven't had much time for conventional knitting. But the Drops cardi is progressing slowly but surely, I even got one sleeve attached, see? And the front band is about done. The cat photo was unavoidable, we had some world rally going on and the route went straight through the sleeve. Can't be helped.

- -

Ensi kerralla - uudet perheenjäsenet. Oi, ja mä olen kuuluisa (taas), katsokaapa tämän viikon Apu ja kukapa siinä on punaisissaan keskellä kuvaa....

- -

Next time - introducing new family members.

Ulkoilua osa II - Outing part II

Pahoittelen haamupäivitystä...se tuli siitä että aloitin aamulla entryä ja jouduin keskeyttämään sen jumpan vuoksi ja pääsen vasta nyt takaisin. Että siinä se syy. Palataanpa nyt itse asiaan.

Tämä on tarina siitä, kuinka menin Tallinnaan ja en edes ostanut paljon lankaa. Aloitetaanpa:

Kylmänä ja tuulisena lauantaiaamuna neljä urheaa neulojaa aloitti matkansa katamaraanilla Tallinnaan. Kyseessä oli kymmenen vuoro...ja antaakseni hiukan kuvaa vallitsevista olosuhteista kerron että edellinen vuoro oli peruttu kovan kelin vuoksi. Ja kova se olikin. Sain karistaa mielestä kaikki ajatukset teen ja voileivän nauttimisesta matkalla ja keskittyä siihen että aikaisemmin nautittu aamiainen pysyi siellä missä pitikin eikä päätynyt auliisti jaettavien muovipussien pohjalle. Kaikki ryhmässämme (ja kanssamatkustajistamme) eivät kuitenkaan olleet näin onnekkaita. Mutta se siitä, olipa sekin - kokemus.

- -

Sorry about the false positive. I was writing this entry in the morning and had to save it to drafts due to a spinning class and I could get back to it only now. So that was it, back to scheduled program.

This is a story about how I went to Tallinn and didn't even buy that much yarn. Let's begin:

On a cold and windy Saturday morning four brave knitters started their trip with a Nordic Jet Line catamaran towards Tallinn. It was the ten o'clock ferry...and to give you and idea of the prevailing conditions I'll just mention that the previous ferry was cancelled due to weather conditions. And boy, those were really conditions. I had to abandon all toughts about having tea and a sandwich on the way and concentrate on keeping the previously enjoyed quick breakfast inside where it should belong and not to have it end up inside one of those plastic bags they provided. All in our group (and amongst our fellow passangers) were not so fortunate. But that's that, it surely was - an experience.

- -

Tallinnaan saavuttuamme menimme ensimmäisenä hieman pyörimään Sadamarketiin. Sieltä löytyi liukuvärjättyjä villalankoja, yksivärisiä lankoja ja hahtuvia parista kaupasta mutta mukaan ei tarttunut mitään. Ja paluumatkalla emme enää sinne ehtineet, mikä sinänsä oli harmi sillä parhaimmat valikoimat juurikin noita liukuvärjättyjä oli siellä. Vaikuttaa siltä että innokkaat neulojat ovat tyhjentäneet keskustan liikkeet niistä aika tehokkaasti ja tarjolla oli vain suppea valikoima.

Seuraavaksi kävelimme lankakauppaan josta mainittiin myös Cairbren blogissa (siellä osoite ja linkissä enemmän). Kuvista katsottuna valikoima näyttää laajemmalta ja kauppa isommalta mutta niin ei ollut laita. Aika pieni liike ja valikoimissa yksivärisiä virolaisia villalankoja. Tosin jos merinovillaa kaipaa niin sitä löytyi joitain värejä täältä. Mutta me koimme käynnin aika turhaksi.

- -

Once we reached Tallinn we went first to Sadamarket (close to the harbour). There we found some of the lovely Estonian multicoloured wool yarns that even I have bought before. Didn't get any though and on the way back to the harbour we missed it (it was closed already). Which was a shame since they really do seem to have the widest variety of those yarns these days. I guess eager knitters have thinned the shops in the center for the offerings were a bit slim.

Next we visited the yarn shop mentioned in Cairbre's blog (the address was there and more in the link). Looking at the photos the shop looks bigger and the stock larger but that was not the case. It was a really small shop and most of the yarns there were Estonian wool yarns, just the regular kind. There was some merino wool too, some colours. But we found the shop a bit pointless to visit.

- -

Sitten matka jatkui tuttuihin ja turvallisiin...ensin Liann ja sitten Filati (Müürivahe 20). Liannista tarttui mukaan vain kaksi kerää mustaa alpakkaa ja ristipistotyö äidille. Siellä oli myös ihania käsintehtyjä nappeja, mutta en osannut ostaa mitään kun se tuli niin äkkiä. Mutta tiedänpä varautua sitten seuraavaa kertaa varten. Filatista sitten tarttui mukaan lempilankaani OnLinen Kaschmerinoa (56% merinovillaa, 30% mikrokuitua ja 14% kashmiria) ihanana tumman fuksian punaisena. Ja juu, tiedän että tässä blogissa on nähty saman sävyisiä lankoja viimeaikoina runsaasti, mutta se nyt on vaan NIIN ihana väri. Ja kun värivaihtoehtoja ei todellakaan ollut mitenkään hurjasti. Tämä voisi haluta koneella neulotuksi yksinkertaiseksi neuletakiksi johon voisi sitten tuunata jotain koristeluja. Aika näyttää, ideoita on. Sieltä tarttui lisäksi kolme kerää puuvillalankaa, Japaninkissaa varten.

Then on to the old and the familiar...first Liann and then Filati (Müürivahe 20). From Liann I got two skeins of black alpaca and a cross stitch package for my Mother. They had also some lovely hand made buttons there, but I couldn't get any since it was so sudden. But I'll be better prepared next time. And from Filati I got my absolute favourite, OnLine Kaschmerino (56% merino wool, 30% microfibre and 14% kashmir) in lovely dark fuchsia. Yes, yes, I know you've seen similar shades in this blog a lot lately but I just like that colour. And they didn't have that many colours to choose from btw. That might want to become a simple machine-knitted cardi with some sewn trimmings. We'll see, I have some nice ideas. Also got three skeins of cotton yarn for a Japankitty.

- -

Ja jostain matkanvarrelta tuli mukaan liukuvärjätty vironvillakin. Tämä kaveriksi kotona odottaneelle, jotain huovutettua, ehkä neuletakki. Siinäpä ne, lankaostokset.

And somewhere along the line I picked up a skein of multicoloured Estonian wool. As a pal for the ones waiting at home, destined to become something felted, like a jacket. These were those, yarn purchases.

- -

Ostelinhan minä hieman muutakin elintärkeää, kuten kynsilakkoja. Nämä kaksi. Molemmat ovat sellaisia helmiäiskiiltoisia aika läpinäkyviä mistä tulee kynsille vain hauskaa hohdetta helmiäisen tapaan. Voi sitä välillä olla vähän hillitympikin. Lisäksi täydensin laivalla deodoranttivalikoimaani kun löysin kauan etsimääni Dolce&Gabbanan Light Blue-sarjan tuotetta valikoimista. Tätä minulla oli joskus ja silloisen loputtua yritin löytää uutta huonolla menestyksellä. Tuli katsottua parista maasta ja lentokentältä mutta nyt onnisti. Olen alumiinivammainen, eli en voi käyttää näitä niin suosittuja antiperspirantteja niiden sisältämien alumiinisuolojen kanssa ja en myöskään pidä voimakkaista hajusteista joten varastoja kannattaa täydentää aina silloin kun on mahdollisuus. Siinä on mieto raikas tuoksu josta pidän. Eli kaikenkaikkiaan ihan onnistunut matka (jos menomatkan jättää pois). Takaisintulomatka oli myös tuulinen, mutta onnistuneempi paikansaanti pelasti matkan (keskellä laivaa).

I did buy some other essential things like these two. Nailpolish in pearly shades of blue and old rose. One can be a bit subtler at times. Also I got some addition to my deodorants at the ship when I noticed they carried the stick from Dolce&Gabbana's Light Blue series. I had one and it ran out and a replacement was really hard to find. Been looking in couple of countries and airports with no luck, until now. I'm aluminiumly challenged meaning I can't use these so popular antiperspirants because of the aluminium compounds they have and I do not like strong smells either. But this one has a nice fresh smell that I like. So all in all a pretty successful trip (not counting the way there). The way back was windy also but we managed to get much better seats on the ferry (in the middle of the ship) and that made all the difference.

Ulkoilua - Outing

Tänään nautimme tiimivirkistyksestä viiden hengen voimin (tiimissä 13 henkeä) - no, ok, kolmella oli ihan hyvä syy mutta loppuja syytämme laiskuudesta ja lusmuilusta. Mutta olipa meille viidelle sitä enemmän ruokaa ja juomaa, mikäs tässä. Ulkoilumuoto tällä kertaa oli purjehdus. Toinen kertani ikuna moisella paatilla. Kokemusta on suuremmista (rahtilaivat, matkustajalaivat ja sellaiset) ja pienemmistä (kanootti) mutta purjelaiva on se suuri tuntematon minulle. Ja tunsinpa itseni hieman hölmöksi ja ylipukeutuneeksi laiturilla lämpökerrastossani ja tuulen/sateenpitävissä päällivaatteissani. Vaan kunhan pursi erkani hieman laituria kauemmaksi niin oloni muuttui sitä paremmaksi - eli vaatevalintani osui oikein nappiin ja oli mukavaa. Kiersimme Suomenlinnan ympäri ja rantauduimme vierasvenesatamaan jossa nautimme illallista (ruoka oli hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi) ja takaisin Lauttasaareen ajoimme moottorilla koska sää oli äitynyt kovin sateiseksi ja tuuliseksi sillävälin. Kivaa oli, tykkäsin. En ehkä kuitenkaan niin paljon innostunut että säntäisin heti omaa purjevenettä ostamaan, mutta kuitenkin.

- -

Today we enjoyed team building activities with five persons (our team consists of 13 persons) - well, ok, three had good and valid reasons for not being there but rest we blame on laziness and poor behaviour. But all the more food and drink for the five of us then. The activity in question this time was sailing. It was my second time ever on a sailing boat. I have experience with bigger boats (cargo and passanger ships and such) and smaller (canoe) but the sailing boat is the great unknown for me. And boy, did I feel overdressed at the harbour with my thermal underwear and rain/windproof outer layer. But as soon as the ship sailed away I felt much better - my choise of clothing was just right and I felt quite nice. We went around Sveaborg and went on shore at the guest harbour where we enjoyed our dinner (food was nice and there was more than enough of it) and back to Lauttasaari we went by motor since the weather had gotten quite rainy and windy in the mean time. It was nice, I liked it a lot. Maybe not that much that I'd go out and buy me a one but still.

- -

Neulerintamalle kuuluu seuraavaa: Drops-takki on ommeltu kasaan jo aika hyvin, nyt pitää vaan hihat tilsiä paikalleen ja etureuna/nauha ommella. Eli ollaan siis reilusti voiton puolella. Rogue on taas talviunella ja eipä sitten muuta. Viime entryn jälkeen olen kasvattanut neulekirjastoani parilla kirjalla. Ensimmäiseksi Melvillen kirjat: the knit stitch ja the purl stitch. Tiedän kyllä että joidenkin mielestä nämä ovat oikein mainioita kirjoja, mutta totean vain että: öh, me no like. Eivät oikein ole minun tyylisiä kirjoja. Joten jos joku haluaa nämä ostaan niin myyn ne samaan hintaan millä ostin, 10€/kirja+pk. Tai vaihtareita.

On the knitting front the news are as follows: Drops alpaca cardi is getting along fine...all that is missing is attaching the sleeves and the front band/belt thingy. So we're doing really good here. Rogue is hibernating again and well, that's all there is. But I have updated my knitting library with some new books. First we got Melville's knit stitch and purl stitch. I do know that some people think the world for these but I have just this to say: me no like. And if someone's interested in a swap I'm all for it.

- -

Mutta tästä tykkään kyllä, eli Ruth Leen Creative machine knitting. Neuleissa on jotain kasarihenkistä (vaikka kirja on tältä vuosituhannelta), mutta niin on usein mielestäni jenkki-ja brittineulesuunnittelijoilla. Mutta silti kirjassa on pari ihan toteuttamiskelpoista neuletta mutta mikä niitäkin tärkeämpää niin hyvin ideoita ja neuvoja, vaikka sivuja lärpyskässä on vain vähän yli 100. Me like, me like a lot. 10+.

But this I do like, that is Creative Machine Knitting by Ruth Lee. There's something very 80's in some of the patterns (even though it is from this century) but then again I've often noticed the same trend in many American and British designers. But still there is a couple of patterns that are quite doable and what's even more important there's plenty of good advice and examples even though there's only a bit over 100 pages all in all. Me like, me like a lot.

Messuilla - At the fair

Kävinpä minäkin Kädentaito-messulla tänään. Mitään en ostanut...paitsi nämä. Ensimmäinen oli ihan suunniteltu ostos kun sattui eteen...kaveri näille koruille. (Ja joo, nyt juon White Ladya samalla). Tämän minulle möi Kelttikorut. Ei ehkä ihan täydellinen pari, muttakun korut eivät olleet päällä. Close enough, sanon minä.

I went too to the handicraft fair. And bought nothing...except these. First was planned purchase when I came across celtic jewellery. I needed a pair for these. (And yes, incidentally, I'm sipping a White Lady when writing this). This was sold to me by Celtic Jewellery. Maybe not a perfect match (I was not wearing them) but close enough, I say.

- -

Toinen oli sitten ihan rehellinen heräteostos. Nomutta, -50% ja aivan ihku, kuka sitä nyt voisi vastustaa? Varsinkaan neuloja...mitä isommat prosentit, sitä parempi, eikös?

The second one was pure indulgence. Buthen, -50% and quite lovely, who can resist an offer like that? Not a knitter that's for sure...the higher the percentage the better, eh?

- -

Ja tarkkasilmäisimmät ovat varmaan huomanneet että rekvisiittana kuvissa käytettiin lankaa. Se olikin se ainoa mitä sieltä ostin, eli Wetterhoffilta koelankaa, 70% villa, 30% silkkiä ja 2.90 50g. Meinasin ostaa kartion (1.4kg) mutta en ollut oikein varma miten kone siitä selviäisi ja päätin sitten kokeilla pienemmällä määrällä. He lupasivat lähettää minulle kartion jos sellaisen haluan. Että kokeilemaan.

- -

And those with keen eyes have possibly noticed that yarn was used as a prop in the above photos. It was the only yarn I bought there. It was a test yarn from Wetterhof, 70% wool, 30% silk and 2.90€/50g. I was thinking of buying a cone (1.4kg) but I was not sure how the machine would handle it so I decided to try it out. We'll see, they promised to send me the cone if I want it.