Matalakiitoa - Flying low

Kotiuduin juuri teatterista (juu, sillä reissulla edelleen) ja totesin olevani aivan liian selvä juoppobussiin. Mutta tökin sentään hereille yhden mieshenkilön koska yritin olla avulias ja selvisi että olinkin, koska raukka oli menossa Munkkivuoreen mutta ei noilla Espoon busseilla sinne helposti päästä. Päivän hyvä työ tehty siis. Näytelmä oli oikein hauska, Täti ja minä. En suosittele ihmisille jotka eivät ymmärrä mustaa huumoria. Meinasi vaan jäädä teatterimatka puolitiehen minulta kun olin saanut päähäni että näytös alkaa 19:30 ja varauduin siihen. Kiva saada vahvistusta epämääräiselle "olikohan se sittenkin seitsemältä"'-aavistukselle bussissa puolimatkassa Helsingin keskustaan kello 18:40. Näinpä siitä selvisin hyppäämällä kesken pois ja bongaamalla taksin. Teatteriin kun ei oikein pääse enää ovien sulkemisen jälkeen, niinkun elokuviin. Mutta täytyy sanoa että ensimmäinen kerta kuin noin kävi. Tosin olinhan paikalla jo melkein kymmentä vaille!

- -

I just got home from my theatre trip and I discovered I was much too sober to take a late night drunken bus. But I managed to poke awake one man for trying to be helpful and as it happened I was being one since the poor dear was in a wrong bus altogether. Good deed for the day done then. The play was much fun, Auntie and me by Canadien Morris Panych. However, I do not recommend that for persons who don't appreciate black humour. Although my theater experience was in a danger of becoming a short one since I got it into my head that the play was to start at 19:30. Nice to get confirmation for your vague "I wonder if it started at seven still" at the bus, half way to town, at twenty to seven. But it was saved by me jumping off the bus and catching a taxi and getting to the theatre with minutes to spare. It's not like at the movies you know, when you can still sneak in after the movie has started.

- -

Koska viikko on taas ollut hieman matalalentoa (ma kaverilla, ti viiniklubi, ke neulekonekurssi, to japaninkurssi ja pe jumppaa) niin eipä tässä ole paljoa ehtinyt neuloskelemaan. Mutta Drops-neuletakki etenee hitaasti mutta varmasti ja siinä on jo yksi hiha kiinni ja etunauhaa neulottu melkein riittävästi. Tässä kissallinen kuva...meillä oli joku Pariisi-Dakar-ralli meneillään juuri tuolloin ja reitti kulki juurikin neuletakin halki.

Since the week has been kind of like flying low for me (mo visiting a frien, tue wine club, wed machine knitting course, thu Japanese class, fri gym) I haven't had much time for conventional knitting. But the Drops cardi is progressing slowly but surely, I even got one sleeve attached, see? And the front band is about done. The cat photo was unavoidable, we had some world rally going on and the route went straight through the sleeve. Can't be helped.

- -

Ensi kerralla - uudet perheenjäsenet. Oi, ja mä olen kuuluisa (taas), katsokaapa tämän viikon Apu ja kukapa siinä on punaisissaan keskellä kuvaa....

- -

Next time - introducing new family members.