Hidasta mutta etenee - Slow going

Raitapaidan hiha etenee. Vauhti ei kyllä päätä huimaa, mutta toisaalta tulosta syntyy raita kerrallaan, melkein huomaamatta kunhan malttaa vaan olla ajattelematta sitten niitä noin miljoonaa langanpäätä mitkä pitää sitten joskus päätellä. Siksipä onkin hyvä että pidän tuloksesta kyllä kovasti, tästä tulee kiva farkkupaita. En kyllä pidä hihojen neulomisesta pyörönä tähän suuntaan, sylissä möllöttävä paksu möntti kun ei edesauta sujuvaa neulomista. Ja tässä en tarkoita kissaa (joka ei kyllä ole paksu nykyisin ollenkaan enää) vaan sitä loppua paitaa.

The sleeve of the stripey sweater is progressing. The speed is not too great but it grows almost by itself, stripe by stripe if I just manage to keep my mind off the million or so yarn-ends that await weaving in in my future. It's a good thing that I like what it's becoming to, a good sweater to wear with jeans. I do not much care for knitting sleeves this way for the big lumpy thing in my lap hinders smooth knitting. And with that I do not mean the cat (which is not big at all anymore) but the rest of the sweater.

- -

Neuleintoillessani olen unohtanut esitellä Ameriikan-tuliasiet. Keskellä möllöttää toinen parista, Mingiä Artfibersilta ja ympärille kääriytyvät Knitpicksin langat: Shimmer Stained Glass ja Glossia neljässä värissä. Glossin tulevaisuudessa odottaa kirjoneuleliivi, koneella neulottuna.

I noticed that I've forgotten to blog about my American yarns. Well, to correct that mistake, I present them here. In the middle is Ming from Artfibers and lounging around it are Knitpicks yarns, Shimmer in Stained Glass and Gloss in four colours. I see a fair-isle vest done with the machine in Gloss' future.

- -

Ja viimeisenä synttärilahja. Uusi Ipod, 80-gigainen, nimeltään Erwin.

And last but not least, my birthday present, a new iPod. All 80 gbits of it. I named it Erwin.