Tänään tuli taas suoritettua tärkeää tehtävää - vihannestenpuristelua. Nyt oli vuorossa avokadot ja tomaatit. En tiedä onko se vain minä, vai onko muillakin samansuuntaisia tuntemuksia, mutta minusta siinä kaikessa puristelemisessa on jotain hieman perverssiä. Onneksi nyt sentään ei ollut meloneja - vaikka niitä kai pitää koputella eikä puristella. Paitsi että ei se koputtelu minulle mitään kerro...niinpä puristelen niitäkin, ainakin verkkomeloneja, koska silloin selviää ainakin se ettei se ihan mätä kotiin päädy.
Ja mikä into tuolla...ööö...sillä tietyllä naisten hygieniatuotteita myyvällä merkillä (enpä mainosta kun ei makseta) on antaa kaikenlaisia oheistuotteita? Tähän mennessä on tullut jo kaksi pientä Marimekon pyyhettä (käteviä jumppakäytössä), kaksi pientä vetoketjullista Marimekon meikkipussia ja tänään tuli silkkihuivi. Päädyin siniseen. Pitäisikö harrastaa silkkimaalausta?
- -
Today I performed yet again the very important function - vegetable squeezing. This time it was avocados and tomatoes. I don't know if it's just me or do other people share the same kind of feelings, but I find all that squeezing slightly perverse. Luckily it wasn't melons - though I suppose it's not squeezing for melons but tapping. Except I don't know how they're supposed to sound...so I squeeze them too, at least the cantaloupes. Then at least I won't take the rotten ones home.
And what's up with that...umm...certain brand of female hygiene products (won't advertize since it's not paid) and their free gifts? So far I've got two small Marimekko towels (good for gym), two small Marimekko make-up bags and today I got a silk scarf. Time to take up silk-painting perhaps?
- -
No, hyvä on, perversiot sikseen. Olen minä neulonutkin. Eilen kuumehoureissa aloitin Eunnyn baijerisukat ja tähän asti pääsin. Lankana käytän Regian ohutta yksiväristä sukkalankaa ja puikkoina on Knitpicksin 2mm:n sukkapuikot. Ne ovat hieman liian lyhyet noin suurelle silmukkamäärälle ja pitäneekin vaihtaa addit toisesta sukasta näihin kun meinaa silmukoita putoilla.
Mitä nyt tästä sanoisi...saan varmaan kaikenlaista kommentteja mutta en nyt ole ihan varma pidänkö ko. mallista vai en. Se ohjeessa oleva vihreä sukka on todella ihana mutta onko minun lankani sittenkin liian tummaa? Ja onko tämä nyt kaiken härdellin arvoista? Eteneminen on aika hidasta, ei niiden kierrettyjen silmukoiden vuoksi vaan noiden palmikkojen. Ja sehän nyt on vaan sukka kuitenkin... Mutta jatkan vielä ainakin yhden mallikerran verran ja katson sitten mitä teen - puranko ja unohdanko koko homman vai puranko ja ostanko vaaleampaa lankaa. KAL:iin liityin kuitenkin.
Oh, ok perversions aside. I have knitted. Yesterday in my fever I started Eunny's Bayerische socks and here I am now. I'm using Regia's thin sock yarn in purple (as you can see) and I'm using Knitpick's 2mm dpn:s. They are a bit too short for this stitch count and I'm thinking freeing my addi's from another project. Or changing them actually.
What can I say...I guess I'm going to get all kinds of comments for this but I'm not so sure I'm loving this pattern. I mean the green sock in the pattern is so lovely, really nice acid green but is my yarn a tad too dark after all? And I'm not so sure if it is worth all that hassle...I don't mean the twisted stitches, since they're a piece of cake, and the cables are not that difficult either. It's just that you have to follow the pattern all the time and it's a slow progress and they're just socks after all. But I guess I'll make another pattern repeat before I decide what to do. Whether to rip and forget or rip, buy lighter yarn and make another go. But I joined the KAL.
2 comments:
Ei voi mitään, mutta minä en vaan pidä palmikoiden neulomisesta. Yritin itse metsästää sopivaa mallineuletta puseroa varten ja ohjekirjan yksi kiva palmikkomalli päätyi mallitilkulle. Siitä ei meinannut tulla mitään muuta kuin hiusten repimistä, kiroilua ja kipeitä ranteita, kun yritin vääntää palmikkoja kohdilleen, vaikka ohjeen tajusinkin lopulta. Tajusin senkin, että puseroa varten niitä palmikon kääntöjä ja ohjeen tarkkaa tuijottamista tulisi niin paljon enemmän, että minulta loppuisivat hiukset päästä ennen kuin paita olisi edes puolessa välissä. Enkä voi kuin hiljaa nöyränä kunnioittaa heitä, jotka jaksavat seurata tarkasti ohjetta ja kääntää palmikoita.
Tarina kertoo, että puseroon tuli valituksi mallineule, jossa on niin helppo oikeilla ja nurjilla silmukoilla tuotettava kuvio, että sen oppi ulkoa jo ennen kuin edes aloitti.
Kerro sitten, voiko noista sukista sanoa että Because I'm worth it... Kun mäkin vähän luulen että enemmän vaivaa kuin lopputulosta. Mutta olishan niitä kiva kokeilla.
Post a Comment