17.7.06

Ho!

Kotiuduimme Tampereelta ihan kivasti kotiin ja konsertti oli kiva. Fork tosin toi enemmän kuin vähemmän ruotsinlaivatunnelmaa, mutta toimi tunnelman kohottajana enemmän kuin hyvin. Vega oli taattua kamaa, ja kuulimme uusia kappaleita seuraavalta levyltäkin, jee! Lisäksi harrastimme kulddyyriä kahden näyttelyn muodossa, Marilyn-kuvien ja Fabergen esineitten. Molemmat olivat hienoja. Enpä tiennytkään että Marilyn Monroe oli käynyt sappirakkoleikkauksessa...valokuvissa näkyi arpi ja se johti googlaukseen. Näin sitä, nykyaikana.

- -

We got back from Tampere quite ok and the concert was nice. Fork reminded us of more than enough of the swedish ferries but worked as a mood enhancer more than fine. Suzanne Vega was good and familiar and we even got to hear some new pieces from her nex album, yeah! We also went to two exhibitions, Marilyn Monroe's last pictures and the Faberge-exhibition. Both were spectacular. I didn't know that Marilyn Monroe had a gall-bladder surgery...the scar was visible in the photographs and that led to googling. So it is, in these days.

- -

Mutta kulttuuri sikseen ja takaisin neuleisiin. Tässä on fuusioneuletakki, suurin osa koneella, mutta kaulus ja sydänkuviot käsin. Aika kiva siitä tuli vaikka itse sanonkin. Ja miksi en sanoisi, onhan siinä puolia mitkä voisi tehdä paremminkin, mutta ensimmäiseksi työksi omalla neulekoneella se on täydellinen ja suurenmoinen. En siis odota muita kuin kiittäviä kommentteja ja hirveätä ylistystä. Myöhemmin voinen sitten kuunnella myös kritiikkiä, mutta en nyt.




But aside from culture, this is the fusion cardi I made. Almost all of it is machine made, just the neck band and the hearts are done by hand. It turned out quite nicely, if I say so myself. And why wouldn't I, there's parts of it that I could have done better but as a first knit with my new knitting machine it is perfect and magnificent. So all I listen to are praises and more praises. Later I can listen to critique also, but not now.

- -

Ja lopuksi kuva Kotkan maanvaivasta. Kyllä se nyt kuvissa näyttää ihanalta ja söpöltä, mutta todellisuus oli jotain vallan muuta. Se tunki heti sisälle kun ovea raoitettiin edes vähän ja ei edes vesishokkiterapia (suihkupullolla päin näköä) haitannut sitä kauaa. Suosittelin jatkosijoitusta paremmille käpyapajille (siirtoa pyykkikorissa noin viiden kilometrin päähän). Että näin meillä.



And to finish (almost) I'll show you a photo of the menace of Kotka. Sure, it looks nice and fluffy now but as soon as we cracked the door open even a bit the darned thing wanted to come inside. Not even water shock therapy curbed its enthusiasm (a well-placed squirt of water). I recommended relocation to greener nut-pastures (moving it couple of miles away inside a cloth hamper). So it was, with our family.

- -

Lopuksi kesävarpaat. Eihän tämä nyt mitään suurta maalaustaidetta ole, mutta pinkit varpaat olivat niin tylsät!



I'll finish with a view of my summer toes. I know it's not great art but pink toes were just so boring!


6 comments:

TiinaV said...

*ylistää ja kumartaa* Onnittelut, oi Suuri Neulekoneen Kesyttäjä!

Karoliina said...

Mitä olet tykännyt neulekoneella tekemisestä?
Muistan joskus lukeneeni joltain foorumilta keskustelua tyyliin: onko neulekoneella neulominen käsityötä. Itse en ole neulekonetta kuin joskus hieman kokeillut, mutta äitini on tehnyt sillä vuosikymmeniä erilaisia neuleita ja voin todeta sivusta seuranneena, että kyllä se käsityöstä käy. Neulekoneellakin neulotut kappaleet täytyy yhdistää ja sehän se on se inhottavin vaihe koko neulomisessa.
Tsemppiä ja malttia neulekoneen kanssa puuhaamiseen. Olet jo hyvin päässyt vauhtiin sen kanssa ja ihan hyvin onnistunutkin.

Niina said...

Karoliina: on se kyllä ihan erilaista kuin käsin neulominen, mutta kyllä se käsityöstä käy. Ei se kone paljoa itsestään tee, täytyyhän siinä lisäykset ja kavennukset ja muut tehdä käsin. Ja se vaatii aikaa ja paneutumista enemmän, ei oikein voi paria minuuttia tehdä. En tiedä olisinko hommannut konetta jos ei sormet olisi alkaneet vihoitella normaalineulonnassa, mutta on se kiva kun se on :-)

Elina said...

Oi mikä ihana villatakki!

Kurret osaavat kyllä käydä röyhkeiksi, kun tarpeeksi kesyyntyivät. Työskentelin aikoinaan Malmin hautausmaalla ja siellä ne juoksivat haravanvartta pitkin taskuun etsimään pähkinöitä. Saattoivat tehdä saman myös haudoilla vieraileville mummoille, jos nämä turhan pitkään siellä kumartelivat.

KatiO said...

No ei perhana! Oliko Fork täällä Tampereella ja mä MISSASIN sen? Saamarin saamari.. ny kyllä vit... ärsyttää! Oi jospa oisin voinut olla muuukaaanaa...

SariP said...

Onks tää ny sit neuleblogien ensimmäinen blogiorava (vaikkakin vissiin vain väliaikainen sellainen)? :)