Olen käyttänyt unelmanpehmeää Hand Maiden Swiss Mountain Cashmere and Silk-langasta (huh, mikä nimi) neulottua huiviani nyt noin viikon verran. Ensimmäisellä käyttökerralla olo tuntui joltisenkin oudolta, huivi lämmitti mutta ei varsinaisesti tuntunut miltään eikä se myöskään kutittanut. Jos kaulani olisi satuhahmo, olisi se prinsessa H. C. Andersenin tarinasta Prinsessa ja herne. Hernettä tässä tarinassa esittäisi mikä tahansa villalta vivahtava. Eli ihanan pehmeää ja lämmintä, kyllä, mutta nyt alkaa paljastumaan se arki. Lanka karvaa nimittäin aika kiitettävästi. Pienellä rapsuttelulla sain takistani irti tällaisen kasan nukkaa ja takki ei kyllä mitenkään puhtaalta näytä tuonkaan jälkeen. Musta villakangastakki on saanut sisäpuolelleen hienoa kuorrutusta. Toivottavasti tuo nöyhtääminen joskus loppuu...huiviin ei käytössä ole muuten tullut mitään jälkiä.
I've used my softer than a cloud scarf I knit from Hand Maiden Swiss Mountain Cashmere and Silk (what a name!) for a bit over week now. The first time I put it around my neck was quite odd. It was very warm yet at the same time it felt like I was not wearing a scarf at all. And there was no itching. For if my neck was a character in a fairy tale, it would be the princess in H. C. Andersen's tale the Princess and the Pea, the pea in this story being a wool of any kind (I use the term wool loosely here to describe any animal-based fiber). So, very warm and soft, but now after some use the reality starts to rear its ugly head and the honeymoon seems to be over. The yarn sheds quite profusely. I managed to scrape the above amount from my jacket quite easily and there was plenty left. My black woolly coat has got a bluish coating on the inside. I hope the shedding ends at some point...the scarf itself shows no signs of wear. 
No comments:
Post a Comment