Pikkumekkosen jälkeen en ole jaksanut aloittaa mitään uutta ja monimutkaista. Jotain ideoita pyörii päässä ja mallitilkkuja on tullut tehtyä, mutta siihen se on jäänytkin. Kulunut viikko oli jotenkin kovin tahmainen eikä iltasella ollut kauheasti aikaa neuloa. Olen pitänyt matkaneuleena yksinkertaista pitsihuivia jota teen alaskalaisesta kashmirista ja alaskalaisella ohjeella (Arctic Lace-kirjasta) ja se rupeaa vähitellen valmistumaan.
Lanka on kauhean vaikeaa kuvattavaa, väri ei millään meinaa toistua kunnollisena. Se on sellaista munakoison väristä rusehtavanviolettia. Tässä ehkä paras esitys, väri on aika lähellä oikeaa.
Lanka on kauhean vaikeaa kuvattavaa, väri ei millään meinaa toistua kunnollisena. Se on sellaista munakoison väristä rusehtavanviolettia. Tässä ehkä paras esitys, väri on aika lähellä oikeaa.

- -
Ohjeen mukaan puuttuu enää reunan reikäpitsi ja sitten olisi valmista. Ohjeen alkuperäinen lanka qiviutia, ja siinä on 290 metriä/kerä ja huiviin käytetään yksi kerä. Minun käyttämässäni langassa on hieman erilainen metrimäärä, kahdessa kerässä on 398 metriä, eli kolmasosa lisää. Luulen että lanka ei kuitenkaan riitä enää yhteen kokonaiseen pitsikuvioon ja reunaan. Mitä siis tehdä? En aloittaessani jotenkin huomioinut erilaista metrimäärää ollenkaan vaan rupesin vain neulomaan. Jos olisin, olisin ehkä aloittanut virkkausaloituksella ja neulonut päät viimeiseksi. Tai sitten aloittanut eri kohdasta kuviota. Sisälläni asuva pieni perfektionisti ei kuitenkaan salli, että alku- ja loppupäät olisivat erilaiset. Taidan tehdä siten, että pujotan puikon tuohon alkuun siihen kohtaan mistä tuo luurankokuvio alkaa ja puran sitten alkupään pitsin jotenkin, puolitan jäljellejääneen langan ja neulon reunapitsiä niin kauan kuin lankaa riittää. Vaatii hieman askartelua mutta ei pitäisi olla mitenkään mahdotonta. Mitäpä tästä opimme? Kannattaa miettiä lankojen metrimääriä ennenkuin neuloo.

1 comment:
Kaunis!
Post a Comment