Avokadot sen tekivät! - The avocados did it!

Kyllä, avokadot olivat syyllisiä kaikkeen. Sunnuntaina kävin päiväkävelyllä ja poimimassa lähikaupasta kaksi täydellistä avokadoa. Olisi pitänyt mokoma muistaa jo aiemmin, sieltä niitä on aikaisemminkin löytynyt, syömäkypsiä. Ja ei, en tietenkään kerro mikä se kauppa on, muuten te menisitte sinne sankoin joukoin ja ostaisitte kaikki enkä minä ensi kerralla löytäisi enää kuin niitä kivikovia. Mutta, sainpa sitten ruokaa ja nyt minulla on jo etu ja takakappaleet valmiina.

Yes, the avocados were to blame for everything. On Sunday I went for a little walk and picked up two perfect specimens from a nearby shop. Though I should have remembered that. I've got them from there before, ripe enough to eat. And no, of course I'm not going to tell which store it was. Since I didn't do that on the Finnish side I'm not going to do it here. They might go and buy them all and next time I'd only find the bad ones, the rock hard raw ones. But, I got my dinner and now I have both the front and the back pieces finished.

- -

Ja olisi ehkä ollut vielä se hihakin, jollen olisi hämääntynyt Tusshenoiden kiillosta ja aloittanut jotain uutta. Ja lopettanut sen sitten myöhemmin. Ai miksikö? No siksi. Katsokaa itse, vinous ei ole optista harhaa. Ja sitäpaitsi tuo on aivan liian iso vaikka tein mallitilkun sileällä ja käytinpä vielä numeroa pienempiä puikkoja. Ei ole Tusshenasta pitsineuleeksi, ei.

And I might have had the one sleeve too but I got distracted by the lovely sheen of the Tusshenas and I started something new. And stopped doing that. Why, you ask? Well, take a look at the photo above. The dissimilar sides are not an optical illusion. Besides that is way too large even though I made a swatch and used a smaller needle size. It's not for Tusshena to become a lace sweater.

- -

Aloittelin hieman kirjoneulehihaakin, ja totesin että tarvitsen pienemmät puikot (ja hieman vähemmän kissanhäntää, kiitos).

I even started a bit on the fair-isle sleeve but I discovered that I need smaller needles (and slightly less cat tail, thank you very much).

- -

Mutta helpoimmin saatavilla olevat puikot sattuvat olemaan kiinni tässä. Tämä on tuleva Bainbridge-huivini ja lanka on salaisen ystäväni lahjoittamaa Zenstring Bambewe-lankaa. Päätin että se on aivan liian kaunista sukkiin ja nyt siitä on tulossa huivi. Kun tein mallitilkkua niin onnistuin vahingossa saamaan aivan täydellisen silmukkamäärän langan raidoitukseen nähden. Ah, se oli kaunis, siinä oli tummempaa toisessa reunassa ja punaista keskellä. Tyhmyyksissäni en sitten ottanut siitä kuvaa ja se oli pakko purkaa, koska se oli hiuviksi aivan liian kapea. Harmi sinänsä. Mutta puikot sauhuvat herkeämättömällä vauhdilla. Luulin että olisin saanut jo huomiseksi uuden pikkuhuivin kaulaa lämmittämään (koska ulkona on kylmä) mutta eipä tullut vielä. Ehkä sitten huomenna.

But the needles that were easiest to find were attached to this. And this is on its way of becoming a Bainbridge scarf. The yarn in question is the one I got from my Secret Pal, Zenstrings Bambewe. I decided it was way too pretty to become a pair of socks so now it will be a scarf. When I made a swatch I accidentally stumbled upon the most correct number of stitches for this colour sequence. It looked lovely, there was dark on one side and lighter on other but, alas, I did not take a photo of it and I had to rip it for it was way too narrow for a scarf. Pity, though. But needles are flying (don't know where, but hopefully somewhere warm since it's cold here) for I was hoping on being able to wear it tomorrow. But no, I could not manage to get it finished. Perhaps tomorrow.

- -

Mutta nyt täytyy mennä, minua tarvitaan makuuhuoneessa (ja ei, ei siksi, Hannu on työmatkalla). Joku kaipaa rapsutuksia ja haluaa päästä viereen hurisemaan.

- -

But now I have to go, my presence is needed in the bedroom (no, not because of that, Hannu is away on business). Someone needs a bit of scratching and someone to snuggle up to and purr.