Neulekonesaaga, osa II - The knitting machine saga, part II

Tästä tulee nyt vaihteeksi kuvaton postaus, joten ne, joiden mielestä jokaisessa pitää olla kuvia, niin voivat lopettaa tähän. Kiitos käynnistä ja kuvallista sisältöä tulee sitten viikonlopun aikana kyllä.

Mutta, ajattelin nyt päivittää kun tiedän että kaikki istuvat jännityksestä kippuralla ja odottavat että "koska se nyt kirjoittaa miten sillä sen koneen kanssa menee". Ja eihän se käy että tässä toisten viikonloppua pilaa vatsakivunaiheuttajana, niin pitäähän sitä nyt. Ai mitä? Eikö kukaan olekaan kiinnostunut? No, kerron kuitenkin (mun blogi, mä teen mitä mä haluan, Mwhahahaaa!).

- -

This is going to be a pictureless post this time, so those who think that every post should have one can stop here. Thank you for visiting and a post with pictures included will appear sometime during the weekend.

But, I thought I'd update now since I know all of you are sitting there waiting impatiently at the edge of your seat when I'm going to tell how things are going with my new pet. And one can't be responsible for ruining somebody else's weekend, now can one? Oh? Nobody cares? Well, I'll tell you anyway (since it's my blog and I can do as I please, Mwhahahaaa!).

- -

Neulekonejumppaa on todellakin ehditty harrastaa, jonkinverran. Tosin aika sananmukaisesti kun huomasin mallitilkkua tehdessä (juu, sain tehtyä mallitilkun, hyvä minä!) että yksi pöydän jalka on ikävästi lyhyempi kuin muut. No, ajattelin siinä sitten että käännänpä seuraavana päivänä pöydän ympäri asentoon että lenksuva jalka on eri paikassa. Eli: alataso irti, ylätaso irti, pöytä eri asentoon, ylätaso kiinni, alataso....ei kiinni. Siitä mokomasta irtosi yksi osa ja koska ohjekirja on mallia hyödytön niin siinä vietinkin tovin pähkäillessä että mitenkäs se nyt ripustetaan takaisin. Tovin pähkäilyn jälkeen sain kuin sainkin ripustettua alatason myös paikalleen. Siinä sitten huomasin että nyt lenksui eri jalka. Pöydässä ei siis olekaan mitään vikaa vaan lattiassa. Sitä nyt on vaan hiukan vaikeampaa laittaa eri asentoon.

Keskiviikkona tein lisää opetteluja, mm. luomisen ja luomislangan neulomisen mukaan (tiputin neuleen alun kaksi kertaa neuloilta mutta ei nyt puututa siihen). Lisäksi yritin tehdä piparkakkureunaista päärmettä joka tuntui neulekonekurssilla vaikealta ja eihän se mokoma nytkään onnistunut. Parin ähertelytuokion jälkeen ei siis ole paljoa näytettävää mutta onpa kone hiukan tutumpi. Viikonloppuna voisi vaikka yrittää neuloa sillä ihan Jotain Järkevää. Jää nähtäväksi.

- -

Knitting machine excercises continue, slowly but surely. And they have been that, excercises, that is. On Monday when I was making a swatch (yes, I did manage to make a swatch then, yay me!) I noticed that one table leg is shorter than the others and makes the table rock a bit. Well, on the next day I thought I'd turn the table around so that the short leg was in a better position. Meaning: detach the ribber, take off the upper bed, turn the table, attach the upper bed, attach the ribber...not. A part fell of from the damn thing and since the user's manual is pretty much useless in those kind of situations it took me a while to figure out how to put back the loose thing. After which I attached the ribber. And noticed that now it is another leg that seems shorter than the others. That being quite impossible I deduced (quite brilliantly, I might add), that it must be the floor that is the trouble. And that is a bit difficult to turn around.

On Wednesday I continued to play with the machine...casting on and attaching the ravel cord mostly (I managed to drop the knit from the needles twice but let's not get into that, shall we?). And I tried to make a scalloped edge that seemed quite difficult to do at the machine knit class and it was that still. So after a couple of excercises I don't have much to show but the machine is starting to feel more familiar. During the weekend I might actually do some Real Things with it. We'll see.