10.5.09

Yksi askel eteenpäin, kaksi taakse - One step forward, two steps back

Hieman otsikonmukaiselta tuntuu neulonta välillä. Ai miksikö? No tarkastellaanpa viimeaikojen saldoa:

  1. aloitin Tomaton - luin kommentit Ravelrystä ja yritin valita tarpeeksi pienen koon. No ei onnistunut, mokoma on siltikin liian iso rinnan kohdalta eikä sitä enää pelasta mikään vaan purkuun menee (onneksi en neulonut loppuun asti). Kysymys on että aloitanko sen vielä uudestaan vai keksinko jotain muuta. Neliökauluksellinen puuvillasekoitepaita 3/4-hihoilla olisi kyllä ihan kiva, mutta en usko että tarvitsen siihen mitään ohjeita vaan katson itse sopivat silmukkamäärät.
  2. aloitin huivinalkua omasta päästä seuraavaa Ullaa varten. Ja purin ja aloitin ja purin ja jne. Ei tullut ideasta huivia, tuli kippuralankaa.
  3. tein tässä aika joku sitten Hiljan. Muuten ihan kiva, mutta joku ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota yläosan neuletiheyteen ja se venyi. Ja purettiin osaksi ja tuli ryppylankaa jne. Ja nyt se on tässä: etuosa on neulottu uudestaan.
I'm starting to get that feeling about my knitting. Why, do you ask? Well, let's see...

  1. I started Tomato - read the comments about it on Ravelry and tried to choose small enough size. It still came out way too big around the bust and sleeves (I tried it on halfway) and can't be saved. So to the frogpond it goes. The question is should I start again or what? I could use a square neck cotton-mix pullover with 3/4 sleeves but I don't think I need a pattern for that, I could just use my own stitch counts.
  2. I had an idea for a scarf for the upcoming Ulla and I started it. And ripped it. And started again and...you get the drift. Did not get a scarf, got curly yarn.
  3. Knit Hilja a while back. But somebody did not pay close enough attention to the row gauge at the top part and it stretched. Then it got partially ripped and I got curly yarn etc. Now it is in the state pictured above: front part reknit, on to back.

- -

Mutta neuloja on sitkeä eläin ja jatkaa aina vain. Purkukammotusten seuraksi lähti muotoutumaan takki Rowanin Lenpur Linenistä. Löysin Ketunpaää-tuotteen sivuilta ohjeen ko. langalle ja sehän näytti ihan kivalle. Hieman joutunee muokkaamaan tuota vartalo-osaa A-mallista muuksi. En kyllä yrittämälläkään saanut tiheyttä ihan täsmäämään mutta pääsin 2.5 mm puikoilla tarpeeksi lähelle ja niillä mennään. Puikoille ovat päässeet ensimmäisinä hihat.


But a knitter is a resilient animal and keeps on going. While I ponder what to do with the ones requiring a trip to the frogpond I started a cardi from Rowan Lenpur Linen. I found a pattern from a Finnish online yarn store page (Cari) and liked the design. I think I will modify the patttern a bit though to something else than A-shape. And I could not match the gauge but got close enough using 2.5 mm needles and I'll go with those. Started on the sleeves.

2 comments:

Katju said...

Purkaminen on just niin ärsyttävää....mä heitän aina sellaiset työt nurkaan häpeämään....ja ehkä joskus otan uudelleen käsittelyyn.

Lewd Commander said...

Good reading yourr post