Kyllä, talossa oli tänään hiiri. Sinänsä siinä ei ole mitään outoa ja ihmeellistä, hiirethän ovat tehneet sitä jo vuosituhansia, pyrkineet taloihin siis. Mutta kun kyseessä on kerrostaloasunto, vaikkakin ensimmäisen kerroksen, niin se tekee asiasta jo hieman oudomman. Kyseisessä ensimmäisen kerroksen asunnossamme on parveke, noin metrin verran maatason yläpuolella ja edusta on täynnä valtavia ruusupuskia. Ilmeisesti hiiret siis kiipeävät ruusupensaita pitkin.
- -
Yes, there was a mouse in the house. That in itself is nothing strange or extraordinary, mice have been doing that for thousands of years, getting into houses that is. But when you are living in an apartment, although one in the ground floor, it does make things a bit more strange. The flat in question, our home, has a balcony, the bottom of which is about a meter above the ground and the area in front of it is filled with enormous rose-bushes. Apparently mice climb roses.
- -
Mutta kuinka ruokakuntaan kuulumaton vierailija sitten paljastui? No, yksinkertaista, meillä on kissa. Kun tulin aamuiselta hammaspesultani takaisin makuuhuoneeseen niin kyseinen kissa nuuski sängyn vieressä olevaa kirjakasaa (olemme kirjahyllyllisesti rajoittuneita) viikset väpättäen. Niinpä kiinnostuin asiasta minäkin ja aikamme tongittuamme vieralainen paljastui. Siinä sitten tovin tuijoteltuamme hiirtä mietimme että mitäs asialle tehdään. Kissa ehdotti syömistä, mutta koska olin jo syönyt, kieltäydyin. Ehdotin sen sijaan vierailijan poistamista ulkoruokintaan ja kun asia ei saanut yksimielistä kannatusta, käytin diktaattorinoikeuksiani ja poistin vastustelevan kissan huoneesta. Taiteilin sitten vieraan tyhjään viskiputkiloon (viskiharrastuksesta on myös hyötyä nautintoaineen kadottua) ja lähdin viemään sitä ulos. Valitettavasti tarinalla ei kuitenkaan ole onnellista loppua. Hiiri kuoli. Ilmeisesti kissa oli saanut läpsäistyä sitä ja se varmaankin kuoli shokkiin, raukka.
- -
But how was the uninvited guest revealed? Well, it's simple, we have a cat. When I got back to the bedroom after my morning toothbrushing the cat in question was sniffing enthusiastically at the pile of books (we are book-casely challenged) by the bed. So I got interested too and after we had digged around a bit the guest was revealed. After we had stared at it a bit we started thinking what we could do about the situation. The cat suggested eating it but since I wasn't feeling particularly peckish at the moment I declined. I suggested instead that we'd remove the visitor from the household and after the suggestion failed to reach unanimous approval I excercised my dictatorial rights and removed the objecting cat from the room. Then I managed to catch the visitor inside an empty whisky container (hobbies can be useful in many ways) and I took it outside. Unfortunately the story does not have a happy ending. The mouse died. Apparently the cat had managed to slap it a bit and the shock probably killed the poor thing.
- -
Yes, there was a mouse in the house. That in itself is nothing strange or extraordinary, mice have been doing that for thousands of years, getting into houses that is. But when you are living in an apartment, although one in the ground floor, it does make things a bit more strange. The flat in question, our home, has a balcony, the bottom of which is about a meter above the ground and the area in front of it is filled with enormous rose-bushes. Apparently mice climb roses.
- -
Mutta kuinka ruokakuntaan kuulumaton vierailija sitten paljastui? No, yksinkertaista, meillä on kissa. Kun tulin aamuiselta hammaspesultani takaisin makuuhuoneeseen niin kyseinen kissa nuuski sängyn vieressä olevaa kirjakasaa (olemme kirjahyllyllisesti rajoittuneita) viikset väpättäen. Niinpä kiinnostuin asiasta minäkin ja aikamme tongittuamme vieralainen paljastui. Siinä sitten tovin tuijoteltuamme hiirtä mietimme että mitäs asialle tehdään. Kissa ehdotti syömistä, mutta koska olin jo syönyt, kieltäydyin. Ehdotin sen sijaan vierailijan poistamista ulkoruokintaan ja kun asia ei saanut yksimielistä kannatusta, käytin diktaattorinoikeuksiani ja poistin vastustelevan kissan huoneesta. Taiteilin sitten vieraan tyhjään viskiputkiloon (viskiharrastuksesta on myös hyötyä nautintoaineen kadottua) ja lähdin viemään sitä ulos. Valitettavasti tarinalla ei kuitenkaan ole onnellista loppua. Hiiri kuoli. Ilmeisesti kissa oli saanut läpsäistyä sitä ja se varmaankin kuoli shokkiin, raukka.
- -
But how was the uninvited guest revealed? Well, it's simple, we have a cat. When I got back to the bedroom after my morning toothbrushing the cat in question was sniffing enthusiastically at the pile of books (we are book-casely challenged) by the bed. So I got interested too and after we had digged around a bit the guest was revealed. After we had stared at it a bit we started thinking what we could do about the situation. The cat suggested eating it but since I wasn't feeling particularly peckish at the moment I declined. I suggested instead that we'd remove the visitor from the household and after the suggestion failed to reach unanimous approval I excercised my dictatorial rights and removed the objecting cat from the room. Then I managed to catch the visitor inside an empty whisky container (hobbies can be useful in many ways) and I took it outside. Unfortunately the story does not have a happy ending. The mouse died. Apparently the cat had managed to slap it a bit and the shock probably killed the poor thing.
4 comments:
Mä varmaan olisin jättänyt hiiren siihen ja kissan kanssa toiseen huoneeseen odottamaan että mies tulis töistä ja pelastais mut tuolta pahalta vierailijalta =) Mä inhoan kaikkea kissaa pienempää...IIKS!!!!
Juuh, hiiret kiipeää kuulemma vaikka seinää. En olis minäkään uskonut, mutta mun ekaan Brysselinkotiin ilmestyi hiiriä juoksemaan välikatossa. Neljänteen kerrokseen. Se oli ihan kauheeta kun viikonloppuisin tuli nukuttua enemmän ja uni oli kai sitten herkempää, ja jossain vaiheessa aamuyötä sitä tiesi heräävänsä rapinaan. Mulle tuli jokin ihan ihmeellinen primitiivireaktio, järjetön kauhu ja pahoinvointi jo pelkästä ajatuksesta.
Talo oli aika vanha ja viereinen rötiskö vielä vanhempi. Sitä alettiin remontoida, jolloin hiiret sai ilmeisesti häädön ja lähtivät etsimään parempia koteja. Hyh! Onneks pääsin sieltä aika nopeasti pois.
Ja nyt viikonloppuna tapasin sen äiskän Vilma-Hilman, jolle toin tuliaisiksi leikkihiirtä jos jonkinlaista. Eivät osoittautuneet mitenkään valtaviksi suosikeiksi. Ostin kissalle myös ekan silakan (äiti oli sille tarjonnut kuhafilettä mutta kun se ei kelvannut, ei ollut ostanut myöskään silakoita). No, Wilma sai pienen silakan ulkona ollessaan ja jostain syystä näytti pitävän sitä enemmän leikkikaluna kuin ruokana. Yritti antaa kalalle vielä vauhtia tassullaan: no niin, juoksepas nyt edes vähäsen. Väsytyksen jälkeen kelpasi sitten syötäväksikin.
Hiiriparka! Meillä Tuusulassa mummonmökissä asuessa kävi välillä hiiriä sisällä, mutta katosivat kovaa vauhtia sen jälkeen kun kissat olivat tehneet parista kappaleesta viillokkia.
On muuten aika korkealla ikävien tunteiden listalla se, kun pimeässä yöllä könyää kohti kylppäriä, ja menomatkalla astuu vielä lämpimiin sisälmyksiin. :-b
ääääk, mitä juttuja teillä on...
Post a Comment