Luulin jo pääseväni viikonloppuna tekemään juhannustaikoja keltaisen roseviiniläikkäisen neuleeni kanssa. Eipä onnistanut. Neule ei tosin enää ole läikikäs, kiitos tahranpoistoaineen, eikä kissasta tullut rukkasia tai makkaraa mutta kaikki ei silti sujunut aivan täydellisesti.
Siis, kerrataan vielä: kyseessä on Novita Maxi-langasta vuonna miekka ja kirves aloittamani neulepusero. Malli on yhdistelmä kahdesta Novitan mallista vuodelta jotain (laiskuus iski, en jaksa nostaa pehvaa tuolilta että kävisin tarkistamassa numeron). Olin tehnyt hihat ja takakappaleen kunnes iski katumus: en oikeastaan pidä keltaisesta. Tai siis, keltainen on ihan nätti väri mutta en vain osaa pitää sitä. Siivouspuuskan iskiessä taannoin löysin muovipussin kaapin kätköistä ja mietin että voisihan sen valmiiksikin tehdä. Jos vaikka värjäisi sitten. Värikin on ostettu, kirkas punainen. Kun langan koostumus on puuvilla/keinokuitu niin värin pitää olla jotain keltaiseen soveltuvaa. Sain etukappaleen valmiiksi aika nopeasti mutta kun kursin puseron kokoon niin totuus iski: hihat ovat armottomasti liian lyhyet. Ja armoton on tässä yhteydessä noin 7cm. Eipä muuta kuin hihat purkuun ja uusi yritys...
- -
I thought I'd make some midsummer magic during the weekend concerning the yellow rose-wine splashed sweater. No such luck. The sweater does not have the splashes any more thanks to a stain removing liquid and neither is the cat mittens or sausage but still things didn't go as planned.
Let's start from the beginning: the sweater in question is made of Novita Maxi yarn and I started it some years ago. I managed to knit the sleeves and the back piece until the reality hit me: I do not actually like yellow that much. Well, that's not true, I do like yellow, I just can't wear it. I found it again when I had one of my rare bouts of cleaning frenzy and I decided that I might as well finish it. And maybe dye it. I already have the colour, a bright red. Because of the composition of the yarn (cotton/acrylic) the dye has to be something that goes with yellow. I finished the front piece quickly but the trouble started once I had sewn the pieces together: the sleeves are way too short. Way here meaning about 7cms. Well, what to do but rip the sleeves and start again...
- -
Hihojen neulomisen lomassa sain sentään lopetettua vaatekaapin siivousurakan. Eihän sitä tullut tehtyäkään kuin pari viikkoa...vaatekasat sängyn vieressä senkuin kasvoivat ja en ole enää viikkoon päässyt sänkyyn muuten kuin päädyn kautta. Jotain oli siis viimeinkin pakko tehdä. Tänään sitten ryhdistäydyin ja järjestin kaapit uuteen uskoon. Huh! Tässä kuva hyllypuolesta. Tätä tilannetta voi vai kaivaten muistella sitten niiden noin kolmen päivän kuluttua kun kaappi on taas kuin hävityksen kauhistus eikä mitään löydy mistään. Jotain hyvää tästäkin seurasi, nimittäin se, että tuli todettua että ei tarvitse ainakaan alennusmyynteihin mennä kun kaapit on jo täynnä. Mutta miten sitten aina tuntuu siltä ettei ole mitään päällepantavaa??
Siis, kerrataan vielä: kyseessä on Novita Maxi-langasta vuonna miekka ja kirves aloittamani neulepusero. Malli on yhdistelmä kahdesta Novitan mallista vuodelta jotain (laiskuus iski, en jaksa nostaa pehvaa tuolilta että kävisin tarkistamassa numeron). Olin tehnyt hihat ja takakappaleen kunnes iski katumus: en oikeastaan pidä keltaisesta. Tai siis, keltainen on ihan nätti väri mutta en vain osaa pitää sitä. Siivouspuuskan iskiessä taannoin löysin muovipussin kaapin kätköistä ja mietin että voisihan sen valmiiksikin tehdä. Jos vaikka värjäisi sitten. Värikin on ostettu, kirkas punainen. Kun langan koostumus on puuvilla/keinokuitu niin värin pitää olla jotain keltaiseen soveltuvaa. Sain etukappaleen valmiiksi aika nopeasti mutta kun kursin puseron kokoon niin totuus iski: hihat ovat armottomasti liian lyhyet. Ja armoton on tässä yhteydessä noin 7cm. Eipä muuta kuin hihat purkuun ja uusi yritys...
- -
I thought I'd make some midsummer magic during the weekend concerning the yellow rose-wine splashed sweater. No such luck. The sweater does not have the splashes any more thanks to a stain removing liquid and neither is the cat mittens or sausage but still things didn't go as planned.
Let's start from the beginning: the sweater in question is made of Novita Maxi yarn and I started it some years ago. I managed to knit the sleeves and the back piece until the reality hit me: I do not actually like yellow that much. Well, that's not true, I do like yellow, I just can't wear it. I found it again when I had one of my rare bouts of cleaning frenzy and I decided that I might as well finish it. And maybe dye it. I already have the colour, a bright red. Because of the composition of the yarn (cotton/acrylic) the dye has to be something that goes with yellow. I finished the front piece quickly but the trouble started once I had sewn the pieces together: the sleeves are way too short. Way here meaning about 7cms. Well, what to do but rip the sleeves and start again...
- -
Hihojen neulomisen lomassa sain sentään lopetettua vaatekaapin siivousurakan. Eihän sitä tullut tehtyäkään kuin pari viikkoa...vaatekasat sängyn vieressä senkuin kasvoivat ja en ole enää viikkoon päässyt sänkyyn muuten kuin päädyn kautta. Jotain oli siis viimeinkin pakko tehdä. Tänään sitten ryhdistäydyin ja järjestin kaapit uuteen uskoon. Huh! Tässä kuva hyllypuolesta. Tätä tilannetta voi vai kaivaten muistella sitten niiden noin kolmen päivän kuluttua kun kaappi on taas kuin hävityksen kauhistus eikä mitään löydy mistään. Jotain hyvää tästäkin seurasi, nimittäin se, että tuli todettua että ei tarvitse ainakaan alennusmyynteihin mennä kun kaapit on jo täynnä. Mutta miten sitten aina tuntuu siltä ettei ole mitään päällepantavaa??
Amongst my sleeve-knitting I managed to finish cleaning my closets. I had been doing that only for a couple of weeks...the piles of clothes by the bed kept getting bigger and I had been able to get to the bed only from the end. So something had to be done. So today I pulled myself and the piles of clothes together and finished the job. Huh! Here's a picture of the shelf side. Something to remember longingly after the couple of days it takes for it to revert back to the state of anarchy that is normal there. Something good did come out of all that namely the fact that I do not have to go to the sales since there's no more room in the closet. But how come it always seems like I have nothing to wear??
- -
Poislahjoitettavien joukosta löysin myös tämän neuleen. Benettonin villaneule jota tuli jossain vaiheessa pidettyä ihan mukavasti mutta sitten se jäi kaappiin marinoitumaan kun se on hieman liian lyhyt lämpöisyyteensä nähden (vyötäröpituinen, eli kylmä ilma tunki alakautta ja kaulus tukahdutti) enkä ikinä oikein tiennyt mitä tuolle kaulukselle olisi pitänyt tehdä. Ehkä se on sama juttu kuin huivit, ne asustehuivit siis, en ikinä oikein tiedä mitä niillekään pitäisi tehdä. Jos yritän kietoa huivia hienosti kaulaani näytän vain siltä kuin minulla olisi kurkkukipu. Mutta takaisin neuleeseen...kun tutkiskelin sitä tarkemmin huomasin että se on italialaista laatutyötä, eli palaset on kudottu muotoonsa ja ommeltu yhteen vasta sitten. Hahaa! Se on siis mahdollista purkaa. Eikun lanka uusiokäyttöön vaan!
- -
Poislahjoitettavien joukosta löysin myös tämän neuleen. Benettonin villaneule jota tuli jossain vaiheessa pidettyä ihan mukavasti mutta sitten se jäi kaappiin marinoitumaan kun se on hieman liian lyhyt lämpöisyyteensä nähden (vyötäröpituinen, eli kylmä ilma tunki alakautta ja kaulus tukahdutti) enkä ikinä oikein tiennyt mitä tuolle kaulukselle olisi pitänyt tehdä. Ehkä se on sama juttu kuin huivit, ne asustehuivit siis, en ikinä oikein tiedä mitä niillekään pitäisi tehdä. Jos yritän kietoa huivia hienosti kaulaani näytän vain siltä kuin minulla olisi kurkkukipu. Mutta takaisin neuleeseen...kun tutkiskelin sitä tarkemmin huomasin että se on italialaista laatutyötä, eli palaset on kudottu muotoonsa ja ommeltu yhteen vasta sitten. Hahaa! Se on siis mahdollista purkaa. Eikun lanka uusiokäyttöön vaan!
From the give-away pile I came across this woollen sweater by Benetton. I did wear it quite a lot at some point but then it just marinated in my closet because it is a bit too short for its warmth (waist length, meaning the cold air got in from the bottom and the collar suffocated) and I never quite knew what to do with the collar. Maybe it's the same thing as with scarves, the dress ones I mean, I never really know what to do with them either. If I try to wrap one elegantly around my neck I always end up looking like I have a sore throat. But back to the sweater. When I took a closer look at it I found that it's Italian quality work meaning that the pieces are knit first and then sewn together. Hahaa! That means that it can be ripped apart. And that the yarn can be re-used!
4 comments:
Tuo on _niin_ totta! Kaappi pursuaa ylitse, mutta koskaan ei ole mitään siistiä päällepantavaa. Itse siivosin oman kaappini tuossa taannoin ja heitin pois monta pussia vanhoja vaatteita, ja tulin samalla havainneeksi että joku on oikeasti syönyt ne useat siistit valkoiset tai vaaleat t-paidat joita olen ostanut parin viime kesän aikana...
Se on varmaan se sama joka aina syö multa mustia sukkia.
Meillä ei tuollaista vaatesyöppöä ole. Onneksi. Mutta mun kaappi on AINA harmonisessa järjestyksessä, miehen ei. Ja mä en voi katsoa siihen kaappiin... Tai tulee paha olo. Kontrollifriikki?
Kati: voi, olisipa minullakin...mutta se jotenkin aina päätyy kauhean kaaokseen. Tosin miehen kaappiin en minäkään uskalla kurkistaa ;-)
Post a Comment