Siitä että Marjut osti taas lisää lankaa. Lupasin olla syntipukkina tällä kertaa, kun hyödyin itsekin. Eli minulle tuli myös lankaa, Jaegerin Shetland Arania. Hmm..näen mielessäni oranssin Roguen...
- -
For Marjut buying yet more yarn. I promised to be the one to blame this one because I got some for me too. Namely Jaeger Shetland Aran in orange. Hmm...I see an orange Rogue in the future...
- -
Edellisen postauksen sukan kikkanuus jäi vaivaamaan minua enkä uskaltanut aloittaa sille paria. Ajattelin odottaa kunnes sukan vastaanottaja voi sovittaa sitä etten tee turhaa työtä. Äitini mielestä olisin kyllä voinut lähettää sukan hänelle postitse ja hän sitten sovittaa sitä ja lähettää sen takaisin mutta minun mielestä se olisi vähintäänkin omituista...menenhän minä sinne noin kuukauden päästä. En minä kuitenkaan osaisi tehdä siitä tarvittaessa isompaa ohjeilla "no ehkä vähän isompi joo"-tyylillä. Siispä aloitin jotain muuta. (Mutta mitä tapahtui kukkasille? Älkää puhuko minulle kukkasista!) Irlannista tuomani puuvilla/viskoosilanka alkoi jalostautua uusimman Voguen pikkupuseroksi (tätä tekevät myös muut).
- -
For Marjut buying yet more yarn. I promised to be the one to blame this one because I got some for me too. Namely Jaeger Shetland Aran in orange. Hmm...I see an orange Rogue in the future...
- -
Edellisen postauksen sukan kikkanuus jäi vaivaamaan minua enkä uskaltanut aloittaa sille paria. Ajattelin odottaa kunnes sukan vastaanottaja voi sovittaa sitä etten tee turhaa työtä. Äitini mielestä olisin kyllä voinut lähettää sukan hänelle postitse ja hän sitten sovittaa sitä ja lähettää sen takaisin mutta minun mielestä se olisi vähintäänkin omituista...menenhän minä sinne noin kuukauden päästä. En minä kuitenkaan osaisi tehdä siitä tarvittaessa isompaa ohjeilla "no ehkä vähän isompi joo"-tyylillä. Siispä aloitin jotain muuta. (Mutta mitä tapahtui kukkasille? Älkää puhuko minulle kukkasista!) Irlannista tuomani puuvilla/viskoosilanka alkoi jalostautua uusimman Voguen pikkupuseroksi (tätä tekevät myös muut).
The small size of the sock in my last post bothered me and I didn't want to start a pal for it. I thought I'd wait until the recipient of said sock can try it on so as not to do a needless job. My mother thinks I could send the sock to her and she could try it on and then send it back to me but I think it sounds a bit weird...and I'm going there in about a month. And anyway I could not make it bigger if needed with instructions like "well, it could be a bit bigger, yes". So I started something else. (But what happened to flowers? Do not talk to me about flowers!) The cotton/viscose yarn I brought from Ireland started to become a small top from the summer Vogue.
Ja sitten on jo (melkein) loppukevennyksen aika. Hannu kävi viime viikonloppuna Raumalla ja minä sain tuliaisia. Pitsikorvakorut. Sopivat neulojalle, eikös?
And now it's almost time for the entertaining piece at the end. Hannu went to Rauma last weekend and brought me a souvenir. Lace earrings. Suitable for a knitter, no?
- -
Ja "missä pirussa mun Vittadinini ovat"-projekti etenee. Nyt saan (toivottavasti) kirjaseni kotiin, tosin kaupalla ei ole mitään osaa eikä arpaa tähän. Tuttuni soitti sukulaistädilleen joka oli pitänyt kirjat (koska kukaan kaupassa ei ollut kiinnostunut asiasta hänen soitettuaan sinne ja ihmeteltyään kun oli saanut jotain kirjoja mitä ei ollut tilannut) ja hän oli luvannut lähettää kirjat minulle. Jäämme siis odottelemaan niitä. Ja olipa kyllä ystävällisesti tehty.
- -
And my "where the hell are my Vittadini books"-project is still on-going. Now I'll get the books home (hopefully), although no thanks to the shop in question. The friend in question called to her relative in the States who had kept the books (because nobody in the shop was interested when she called there to wonder why she got some books she had not ordered) and she said she'd send me the books. I'll continue to wait. And by the way, that was very nice of her.
- -
Ja "missä pirussa mun Vittadinini ovat"-projekti etenee. Nyt saan (toivottavasti) kirjaseni kotiin, tosin kaupalla ei ole mitään osaa eikä arpaa tähän. Tuttuni soitti sukulaistädilleen joka oli pitänyt kirjat (koska kukaan kaupassa ei ollut kiinnostunut asiasta hänen soitettuaan sinne ja ihmeteltyään kun oli saanut jotain kirjoja mitä ei ollut tilannut) ja hän oli luvannut lähettää kirjat minulle. Jäämme siis odottelemaan niitä. Ja olipa kyllä ystävällisesti tehty.
- -
And my "where the hell are my Vittadini books"-project is still on-going. Now I'll get the books home (hopefully), although no thanks to the shop in question. The friend in question called to her relative in the States who had kept the books (because nobody in the shop was interested when she called there to wonder why she got some books she had not ordered) and she said she'd send me the books. I'll continue to wait. And by the way, that was very nice of her.
No comments:
Post a Comment