Tuntuuko teistä ikinä siltä, että maailmalla on jotain teitä vastaan? Ja että jos joku voi mennä vikaan, se myös tekee sen? Tässä ei nyt ollut kyse mistään yksittäisestä perjantai 13. päivä-tapahtumasta vaan yleensä huonosta päivästä. (Seuraa pitkähkö selvitys, joten jos kaipaat vain neulesisältöä, hyppää loppuun)
Nukuin viime yön huonosti ja se rupesi vaikuttamaan loppupäivästä. Sain päänsärkyjen isoisoäidin kimppuuni (joka kyllä talttui aika kivasti särkylääkkeellä), kurkkuni on vieläkin kipeä (toinen viikko menossa) ja sitten tulin vähän huolimattomaksi (onneksi mitään ei särkynyt). Tein mittauksia ja niitä oli niin vähän jäljellä ja halusin saada ne loppuun, niinpä sitten myöhästyin bussista.
Työpaikkani on aika korvessa, kaupunkiin (lue: Helsinkiin) päin menee busseja noin kaksi kertaa tunnissa, kuuden jälkeen vain kerran. Päätin siis mennä seuraavalla bussilla hengailemaan kauppakeskukseen odottamaan jatkobussia jolla pääsisin melkein kotiin vähän kiertävää reittiä tosin. No, kauppakeskuksessa päätin sitten mennä kirjakauppaan odottelemaan. Iso virhe. Myöhästyin siitä jatkobussista kun ostin kirjan (eikä se ollut edes neulekirja). Noh, sitten hyppäsin toiseen Helsinkiin päin menevään bussiin muistamatta sitä, että se on näitä sightseeing-tyyppisiä busseja jotka kiertävät kaikki sivukujat. Minulla tosin oli luettavaa, että ei hätää. Puolivälissä tämä yksi mies tuli kyytiin. Ja istui taakseni ja alkoi kertoa kuinka vastustamaton olenkaan. Kuulemma kun hän ensin näki minut olin vain kaunis (siis missä välissä, siinä kun hän pehva pystyssä poimi lattialta pudottamiaan kolikoita?) mutta sitten kun haistoi feromonini olin aivan vastustamaton. Jonka jälkeen hän sitten rupesi luettelemaan ihania osasiani: täydelliset hiukset, vaatteet, kaikki. Tosin hän päätteli hiustyylistäni että elämästäni puuttuu jotain...ja ennen kuin hän ehti ehdottamaan itseään siksi puuttuvaksi osaseksi, tulikin minun pysäkkini ja jäin pois. Jatkoin toisella bussilla kauppaan ostamaan ruokaa. Täällä sitten murruin ja ostin suklaata. Mielestäni ansaitsin sen.
Ruokakaupasta hyppäsin jälleen uuteen bussiin...ja taakseni istui mies joka ei ilmeisesti ollut tajunnut kännyköiden kantavaa ideaa. Siis kännykäthän keksittiin siksi, että ei enää tarvitsisi huutaa sitä asiaa matkojen päähän...Näistä kahdesta miehestä taidan kuitenkin pitää parempana bussiseurana sitä ensimmäistä. Hän sentään kehui minua pehmeällä äänellä vaikka olikin hieman humalassa.
- -
Do you ever get the feeling that the world is out to get you? That whatever can go wrong does just that? Well, I had one of those days. It wasn't a case of Friday the 13th. bad luck, just a case of "one of those days". (What follows is a longish rant, if you want just knitting content you can skip to the end).
I slept poorly last night and at the end of the day it began to show. I got the great-grandmother of all headaches (though I managed to chase it almost away with a painkiller), I still have a sore throat (going on two weeks) and then I got a bit careless (fortunately nothing broke). I did some measurements and since I was almost done, I wanted to get them finished before I left and so I missed the bus.
My place of work is pretty much in the middle of nowhere. There's a bus to town (read: Helsinki) about twice an hour, after six once an hour. So I decided to take another bus to this shopping centre hoping to catch another bus in a while to get home by a bit alternate route. Went to a bookstore to wait. Big mistake. Bought a book and managed to miss the bus. Took another bus that was going towards Helsinki. Then forgot that it was one of those sightseeing-types that always take the longer way. Well, I had my book an was suitably entertained. Then at about half-way this guy came on. And sat behind me and started to tell me how wonderful I was. Apparently when he first saw me he thought I was just beautiful (I wonder when that was, when his behind was pointing towards the roof while he was picking up the coins he dropped on the floor?) but when he smelled my pheromones I was apparently irresistible. And then proceeded to list all my attributes...my perfect hair, perfect clothes and so on. But apparently he could deduce from my hairstyle that I was missing something in my life...and before he got to the point where I guess he was going to be the missing bit, we got to my stop and I got off. Then got into another bus and went shopping for groceries. At which point I broke down and bough some chocolate. I felt I deserved it.
After shopping I got on yet another bus and a guy sat behind me that obviously missed the idea of cellphones. Cellphones were invented so that you don't have to shout your business to someone across long distances...of these guys I think the first one was better bus company. He at least told me sweet nothings in a soft voice even if he was a bit drunk.
- -
Mutta päivä oli pelastettu kun kotiin päästyäni minua odotti kirje NHV:ltäni. Siellä oli kaksi kerää Deco-Ribbon nauhalankaa (Crystal Palace Yarns) ja neulotun pussukan ohje. Kiitos Elisabeth! (Ja fiksuna naisena hän oli uusiokäyttänyt Colourwayn kirjekuoren ;-)) Kuva tulee myöhemmin, kamera on tilapäisesti varattu.
- -
But the day was saved when a letter from my Nordic Secret Friend was waiting for me when I got home. Inside of which was two balls of Deco-Ribbon tape yarn (Crystal Palace Yarns) and a pattern for a knitted purse. Thank you Elisabeth! (And as a smart woman she had re-used a Colourway envelope ;-)) A picture will come later, the camera is temporarily unavailable.
Nukuin viime yön huonosti ja se rupesi vaikuttamaan loppupäivästä. Sain päänsärkyjen isoisoäidin kimppuuni (joka kyllä talttui aika kivasti särkylääkkeellä), kurkkuni on vieläkin kipeä (toinen viikko menossa) ja sitten tulin vähän huolimattomaksi (onneksi mitään ei särkynyt). Tein mittauksia ja niitä oli niin vähän jäljellä ja halusin saada ne loppuun, niinpä sitten myöhästyin bussista.
Työpaikkani on aika korvessa, kaupunkiin (lue: Helsinkiin) päin menee busseja noin kaksi kertaa tunnissa, kuuden jälkeen vain kerran. Päätin siis mennä seuraavalla bussilla hengailemaan kauppakeskukseen odottamaan jatkobussia jolla pääsisin melkein kotiin vähän kiertävää reittiä tosin. No, kauppakeskuksessa päätin sitten mennä kirjakauppaan odottelemaan. Iso virhe. Myöhästyin siitä jatkobussista kun ostin kirjan (eikä se ollut edes neulekirja). Noh, sitten hyppäsin toiseen Helsinkiin päin menevään bussiin muistamatta sitä, että se on näitä sightseeing-tyyppisiä busseja jotka kiertävät kaikki sivukujat. Minulla tosin oli luettavaa, että ei hätää. Puolivälissä tämä yksi mies tuli kyytiin. Ja istui taakseni ja alkoi kertoa kuinka vastustamaton olenkaan. Kuulemma kun hän ensin näki minut olin vain kaunis (siis missä välissä, siinä kun hän pehva pystyssä poimi lattialta pudottamiaan kolikoita?) mutta sitten kun haistoi feromonini olin aivan vastustamaton. Jonka jälkeen hän sitten rupesi luettelemaan ihania osasiani: täydelliset hiukset, vaatteet, kaikki. Tosin hän päätteli hiustyylistäni että elämästäni puuttuu jotain...ja ennen kuin hän ehti ehdottamaan itseään siksi puuttuvaksi osaseksi, tulikin minun pysäkkini ja jäin pois. Jatkoin toisella bussilla kauppaan ostamaan ruokaa. Täällä sitten murruin ja ostin suklaata. Mielestäni ansaitsin sen.
Ruokakaupasta hyppäsin jälleen uuteen bussiin...ja taakseni istui mies joka ei ilmeisesti ollut tajunnut kännyköiden kantavaa ideaa. Siis kännykäthän keksittiin siksi, että ei enää tarvitsisi huutaa sitä asiaa matkojen päähän...Näistä kahdesta miehestä taidan kuitenkin pitää parempana bussiseurana sitä ensimmäistä. Hän sentään kehui minua pehmeällä äänellä vaikka olikin hieman humalassa.
- -
Do you ever get the feeling that the world is out to get you? That whatever can go wrong does just that? Well, I had one of those days. It wasn't a case of Friday the 13th. bad luck, just a case of "one of those days". (What follows is a longish rant, if you want just knitting content you can skip to the end).
I slept poorly last night and at the end of the day it began to show. I got the great-grandmother of all headaches (though I managed to chase it almost away with a painkiller), I still have a sore throat (going on two weeks) and then I got a bit careless (fortunately nothing broke). I did some measurements and since I was almost done, I wanted to get them finished before I left and so I missed the bus.
My place of work is pretty much in the middle of nowhere. There's a bus to town (read: Helsinki) about twice an hour, after six once an hour. So I decided to take another bus to this shopping centre hoping to catch another bus in a while to get home by a bit alternate route. Went to a bookstore to wait. Big mistake. Bought a book and managed to miss the bus. Took another bus that was going towards Helsinki. Then forgot that it was one of those sightseeing-types that always take the longer way. Well, I had my book an was suitably entertained. Then at about half-way this guy came on. And sat behind me and started to tell me how wonderful I was. Apparently when he first saw me he thought I was just beautiful (I wonder when that was, when his behind was pointing towards the roof while he was picking up the coins he dropped on the floor?) but when he smelled my pheromones I was apparently irresistible. And then proceeded to list all my attributes...my perfect hair, perfect clothes and so on. But apparently he could deduce from my hairstyle that I was missing something in my life...and before he got to the point where I guess he was going to be the missing bit, we got to my stop and I got off. Then got into another bus and went shopping for groceries. At which point I broke down and bough some chocolate. I felt I deserved it.
After shopping I got on yet another bus and a guy sat behind me that obviously missed the idea of cellphones. Cellphones were invented so that you don't have to shout your business to someone across long distances...of these guys I think the first one was better bus company. He at least told me sweet nothings in a soft voice even if he was a bit drunk.
- -
Mutta päivä oli pelastettu kun kotiin päästyäni minua odotti kirje NHV:ltäni. Siellä oli kaksi kerää Deco-Ribbon nauhalankaa (Crystal Palace Yarns) ja neulotun pussukan ohje. Kiitos Elisabeth! (Ja fiksuna naisena hän oli uusiokäyttänyt Colourwayn kirjekuoren ;-)) Kuva tulee myöhemmin, kamera on tilapäisesti varattu.
- -
But the day was saved when a letter from my Nordic Secret Friend was waiting for me when I got home. Inside of which was two balls of Deco-Ribbon tape yarn (Crystal Palace Yarns) and a pattern for a knitted purse. Thank you Elisabeth! (And as a smart woman she had re-used a Colourway envelope ;-)) A picture will come later, the camera is temporarily unavailable.
4 comments:
Voih mikä päivä! Tuo busseilla sompailu voi välillä olla aika hermoon käyvää.... kokemusta on :D
Mulla on myös kerran Hesassa käynyt samantyyppinen tapaus jossa eräs kummallinen herra (ihan siistikäytöksinen eikä alkoholille ollenkaan haiseva) alkoi myös kehua ulkonäköäni, lisäksi vielä halusi alkaa laulaa serenadinkin. Kysyi vielä oikein luvankin ratikankuljettajalta moiseen! Siinä vaiheessa minä sain tarpeekseni ja jäin seuraavalla pysäkillä pois! Kaikenlaista porukkaa sitä Hesaan mahtuukin;-)
Totaaa, siis mä käytän bussia ainakin kolmena päivänä viikossa. Miksei mulle kukaan koskaan kehu mitään tai siis mua???
Kati: Jaa-ah...kannattaa olla tämmöinen kolmen kaupungin ramppaaja ;-)
Post a Comment