Viime viikko ei kyllä ollut paras tähänastisista, vaan todellakin päinvastoin. Olemme keskiviikosta asti joutuneet totuttautumaan asumiseen kissattomassa kissataloudessa. Kissataloudessa siksi, että ensisilmäyksellä vaikuttaa siltä että talossa olisi kissa, kissattomassa siksi että sitä nyt ei enää olekaan. Rakas Kisulimme sai äkillisen munuaisten vajaatoiminnan - sen kroonisen lisäksi - ja koska ennuste oli huono ja vaihtoehtona olisi ollut kissan pito ympärivuorokautisessa hoidossa lääkärillä epämääräisen ajan, niin raskain mielin päätimme että on aika päästää se autuaammille katkaravunmetsästysmaille. Ikävä on kyllä kova kun toinen lähti niin äkkiä, sillä peruskrempoista huolimatta se oli kyllä aika pirteä viimeiseen pariin päivään saakka.
Last week wasn't the best, quite the opposite in fact. We have had to get used to being a one-cat household without a cat since last Wednesday. It seems and feels like there is a cat about the house, but there just isn't one. Our dear cat got an acute kidney failure and since the prognosis was pretty bad and the only possible (and very unlikely) treatment would have been to leave the cat in the care of the vet 24 hours a day for who knows how long, we decided that it was time to let the beloved pet rest.
11 comments:
Otan osaa, pitkän ja varmasti hienon elämän sai ystävänne viettää! Joskus on vaan pakko päästää irti, vaikka se sattuukin.
Otan osaa isoon menetykseen. Pitkä elämä on Kisulilla ollut.
Voimia! Toisaalta varmasti se lohduttaa, ettei Kissa joutunut kärsimään kivuista pitkiä aikoja.
Olipa ikävä uutinen :( Jaksuja...
otan osaa.
Otan osaa :(
Osanotto. :(
Otan osaa, tyhjä koti on liian hiljainen.
*hali*
Voi sentään Kisulia, voimahalauksia.
I have been so busy that I had to stop reading blogs for a while. Now, while catching up with all the so pretty photos of your beading and jewelry, I read your sad news. Such a beautiful, loving kitty. I'm so very, very sorry for your loss.
Post a Comment